Sain asiakkaalta hänen äänimaljarentoutus kokemuksensa jaettavaksi. Olen saanut työskennellä äänimaljojen kanssa loppuvuoden aikana ja tämä on ollut huikeaa! Uskomatonta millaisia kokemuksia on syntynyt yksilörentoutuksissa ja ryhmäohjauksissa. Työskentelen Rovaniemen alueella ja teen asiakaskäyntejä, toistaiseksi ajanvaraukset hoituu spostitse marrumarmelaadi(@)gmail.com tai Facebookin yksityisviesteillä. Minut tavoittaa Marrun matkassa-sivun kautta ja Facebookista minut löytää Marru Marmelaadi-nimellä.
Tiibetiläiset äänimaljat
Tänä syksynä minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla äänimaljarentoutusta, kun ystäväni Marru pyysi minua kokeilemaan uutta rentoutusmuotoa. Todellisuudessa äänimaljarentoutus ei ole mikään uusi rentoutusmuoto, mutta itse en ollut sellaisesta aiemmin kuullut. Pikaisen googlettelun jälkeen uteliaisuuteni heräsi ja olin heti valmis kokeilemaan. Äänimaljarentoutuksesta voi saada apua esimerkiksi erilaisiin kehon stressi- ja jännitystiloihin. Lähdin kuitenkin kokeilemaan rentoutusta avoimin mielin, ilman minkäänlaisia ennakko-odotuksia.
Ensimmäisellä kerralla Marru kertoi aluksi rentoutuksen kulusta ja sanoi, että jokainen kokee sen omalla tavallaan. Siksi hän ei halunnut kertoa liikaa etukäteen, miltä minusta saattaisi tuntua, jotta en ala odottaa tiettyä tunnetta rentoutuksen aikana. Eli kaikki tunteet ovat sallittuja, myös se, ettei tunnu miltään. Äänimaljarentoutus on mielestäni hyvin henkilökohtainen kokemus ja jotta tilanteessa pystyisi rentoutumaan, tulee mielestäni asiakkaan ja tekijän välillä olla vahva luottamus. Kuten jo sanoin Marru on hyvä ystäväni ja siksi minun olikin alusta asti helppo rentoutua hänen seurassaan.
Teimme äänimaljarentoutusta minulle neljä kertaa, sillä vielä yhdellä kerralla ei päästä pintaan syvemmälle.
Kuten jo sanoinkin, jokainen kokee rentoutuksen omalla tavallaan. Ensimmäisellä kerralla oli hieman hakemista ja aika meni kuulostellessa ja tutkiskellessa omia fiiliksiä. Pystyin tunnistamaan missä kohtaa kehossani on jännitystä ja mitä kohtaa meidän täytyisi jatkossa työstää. Toisella kerralla tunsin, että olimme pääsemässä jo pintaa syvemmälle ja niin sanottu kova ulkokuori alkoi hiljalleen murtua. Tässä kohtaa huomasin, että äänimaljarentoutus saattaa herättää aika voimakkaitakin tunteita ja niihin on hyvä varautua. Kolmannella kerralla olin kärsinyt unettomuudesta jo pitemmän aikaa ja täysin omaksi yllätyksekseni olinkin nukahtanut rentoutuksen aikana. Neljännellä ja samalla viimeisellä kerralla, tunsin että jotakin oli muuttunut. Olin paljon avoimempi ja oloni oli kevyempi. Tunsin, että olimme saaneet paljon jännitystä poistettua kehostani – niin henkisellä kuin fyysiselläkin tasolla.
Rentoutuminen yhdistetään usein johonkin miellyttävään hemmotteluhoitoon. Äänimaljarentoutus on kyllä miellyttävä kokemus, mutta henkilökohtaisesti kutsuisin sitä myös jonkinlaiseksi ”puhdistusprosessiksi”. Kehon ja mielen jännitystiloista eroon pääseminen vaati itselläni negatiivisten tunteiden kohtaamista, joita rentoutus nosti pintaan. Mutta näiden tunteiden läpikäymisen jälkeen tilalle tuli kevyt ja hyvä olo.
Omasta puolestani voin sanoa, että olen todella kiitollinen Marrulle näistä neljästä kerrasta. En olisi ikinä uskonut, että jokin rentoutusmuoto voi muuttaa oloani näin paljon parempaan. Äänimaljarentoutus on kokemus, joka pitää itseä kokea. Maljojen väreily täytyy itseä tuntea omalla kehollaan, sillä maljat väreilevät ja soivat jokaisen kohdalla eri tavalla. Äänimaljarentoutus on kokemus, joka pitää itseä kokea. Sillä jokainen ihminen on uniikki, kuten myös tarina, jota maljat kertovat.
Viime viikon lauantai oli ihana päivä! Aamu alkoi aurinkoisen kelin herättelemänä ja pääsin toverijoogin kanssa nautiskelemaan herkullisista mauista Rovaniemelle marraskuussa avattuun Woodss-vegekahvilaan. Tällainen kiireetön aamun aloitus oli rentouttavaa.
Woodss on viihtyisä ja tunnelmallinen vegekahvila Rovaniemen keskustassa.
En olisi voinut toivoa itselleni mukavampaa aloitusta päivälle. Juttelimme Pilvin kanssa kuinka ihanteellista olikaan kun pääsimme ennen workshoppia istuskelemaan viihtyisään ympäristöön ja tutustumaan toisiimme, juttelemaan yhteisistä mielenkiinnonkohteista. Ja niitä kyllä riitti! Jooga viitoittaa meidän tapaamisen taustaakin sillä osallistuimme PopUpin Oulussa järjestämään Pancha Klesha-retriittiin ja nyt tiet kohtasivat jälleen joogan merkeissä. Jooga tosiaan yhdistää sillä tapasin viikonlopun aikana myös pari Instagram tuttavuutta kasvotusten ja voi kuinka mielenkiintoista onkaan päästä tapaamaan ihmiset livenä! Mahtavat energiat kohtaavat ja ajatusten vaihto kokemuksineen osoittaa sen että maailmassa on kauniita ja hyviä ihmisiä. Mie niin tykkään tutustua uusiin ihmisiin tapahtumien merkeissä sillä yleensä osallistuvia ihmisiä yhdistää yhteiset mielenkiinnonkohteet. Mie pidän näistä kohtaamisista, ne innostaa minua.
Joogapäivä PopUpin tyyliin Rovaniemellä
Lauantai aamupäivällä pieni ryhmä naisia kokoontui Lapin Tanssiopiston saliin rullaamaan joogamatot auki: PopUpYogaRovaniemen järjestämä, rovaniemeläisen Seija Koskelan ohjaama workshop syventyi joogan anatomian maailmaan. Aluksi haimme kehoon lämpöä dynaamisella joogaosuudella, jonka jälkeen saimme laskeutua rentoutuen restoratiivisten asentojen pariin.
Seija on tunnettu vankasta anatomiaosaamisestaan ja workshopin aikana keskustelimme ryhmässä siitä kuinka saimme uusia näkökulmia omien asanaharjoitusten pariin. Mie olen käynyt Seijan ohjauksessa loppuvuodesta 2015 asti niin joogatunneilla kuin esimerkiksi walltraining-tunneillakin ja olen näiden vuosien aikana hämmästellyt hänen osaamistaan ja kaiken sen anatomian tiedon määrää. Tunneilla käydään läpi täsmällisesti turvallisia linjauksia ja myös hieman rikotaan rajoja, kokeillaan ja luodaan uutta, nämäkin anatomia edeltä. Mie koitan ahmia tunneilta kuulemaani tietoa ja imeä sitä itseeni kuin sieni, välillä tuntuu että tunnin päätteeksi raksuttaa todella kovaa mielessä kun uudet opitut asiat etsivät paikkaansa ja mutustelen kuultuja asioita. Parasta tässä on se kun pääsen kokeilemaan käytännössä kehon linjauksiin annettuja vinkkejä. Minua opettaa paljon kun vertaillaan kehollisia tuntemuksia: miltä tuntuu asennossa ennen jonkin korjauksen/muutoksen tekemistä versus jälkeen.
Minun mieli syttyy niistä havainnoista mitä keho tuntee: kuinka mielettömän siistiä onkaan kun esimerkiksi pienellä linjauksen muutoksella tai aktivoimalla lihaksia tunnet kuinka kannatteletkin vakaasti kehoa tasapainoa haastavassa asanassa. Huikeaa kuinka paljon voi muutamassa tunnissa oppia uutta, saada vahvistusta omille näkemyksilleen linjauksista ja havainnoida jo tuttuja asanoita erilaisista näkökulmista. Voitte varmaan arvata, että mulla oli vaihteeksi kysymyksiä ja kommentteja kun aiheeseen päästiin…mie se taidan jokaisella tunnilla hihkua jotain kun kysellään fiiliksiä liikkeiden lomassa tai tunnin päätteeksi.
Oivallukset omat kehon liikkuvuudesta ja turvallista linjauksista opettaa käytännössä.
Mie olen oppinut paljon uutta liikkuessani oman kehoni kanssa ja itse tykkään kuunnella muiden kokemuksia ja tuntemuksia, ohjaa tämä minuakin jakamaan omia ajatuksiani muiden kuultavaksi.
Mie tykkään hyödyntää omissa asanaharjoituksissani apuvälineitä kuten blokkia tai joogavyötä ja ilokseni me käytettiin monipuolisesti vyötä workshopissa, sain uusia liikevariaatioita kotiin viemisiksikkin. Chaturangapunnerrukset saivat uutta ryhtiä blokkien avulla ja lapatuki sai oman huomionsa. Niinkin tuttu asana kuin ylöspäin katsova koira sai uutta intensiteettiä ja lihasten tukea ihan pienillä havainnoilla kun työskentelimme apuvälineiden kanssa.
Vaihteeksi kuulumisia harjoituksista LumiYogaWheel-joogapyörän kanssa. Ihastun joogapyörään sitä enemmän mitä enemmän sen kanssa teen harjoituksia ja vietän aikaani. Yksi oma lempparini on tietoisen hengityksen ja meditoimisen yhdistäminen lempeään rullaavaan liikkeeseen joogapyörän kanssa. Tämä yhdistelmä rauhoittaa, ja rentouttaa sillä pehmeä ja selkää myötäilevä liike tuntuu yksinkertaisesti hyvältä. Tämän lisäksi teen myös paikallani meditaatiota sillä uskon, että minulle on hyväksi myös sellainen totaalinen pysähdyshetki, jossa kropan liike lakkaa ja antaudun hengitykselleni. Välillä istun ja välillä makaan.
Näin jälkikäteen ajateltuna tuntuu hassulta kuinka joskus olen luullut että esimerkiksi joogassa pitää tehdä asanat jossain ennaltamääritetyssä ja tietyssä järjestyksessä ja mielikuvani meditaatioista oli varsin kärjistynyt: meditointi tapahtuu perinteisessä risti-istunnassa, jolloin minun pitää pystyä ”tyhjentämään pääni”. Onneksi mie lähdin aikoinaan ohjatuille tunneille ja nämä oletukset alkoivat vauhdilla rikkoontua luoden minulle tilaa ja mahdollisuuksia löytää mieluisia tapoja joogata ja hengittää. Luonnollisesti jooga-aiheisen kirjallisuuden lukeminen lisää tietouttani ja avaa omaa tietosuuttani esimerkiksi suhtautumisen ja käytöksen suhteen, niin oman kuin muidenkin. Pikkuhiljaa alkaa tosiaan tuntumaan siltä, että mieleni on samaan aikaan voimakas, herkkä ja vastaanottavaisessa tilassa. Kokeilen omassa arjessani esimerkiksi tietoisen hengityksen voimaa ja otan käytäntöön niitä vinkkejä, joita muillekkin jaan.
Kuinka innostavaa onkaan kun löytää itselleen tapoja ladata akkuja ja kokea tämä mieletön energian määrä! Siis tämä on huikeaa. Kuinka paljon minussa voikaan olla virtaa ja iloa! Minulla nämä lempeät rullailuhetket ovat tuokioita, jolloin olen mie lataudun.
Rentouttavan ja meditatiivisen liikkeen lisäksi yhdistän joogapyörän joogan asanoihin ja teen pyörän kanssa lihaskuntotreeniä. Voit laittaa joogapyörän selän ja seinän väliin ja rullailla kevyesti liikkeellä tai voit nojata pyörään kuten tässä yllä olevassa kuvassa.
Kuvassa mukana staffipoika Seppo.
Suosikkejani on myös rauhallinen selän rullailu lattialla, liikkeeseen voi halutessaan pysähtyä ja tehdä hengitysharjoituksen. Mie tykkään skannailla omaa kehoani ja tuntemuksiani: mitä palautetta pyörä antaa selän alla, miltä yläkroppa ja niska tuntuu ynnä muuta. Minusta tuntuu hyvältä kun jalkapohjat tuntuu tukevasti mattoa vasten ja sama pätee yläkroppaan, tukemalla asentoa käsillä saan turvallisemman olon. Ja muistetaanhan olla erityisen varovaisia niska-hartiaseudun kanssa, hosumiseen ei ole syytä.
Pääset lukemaan pari aiempaa joogapyöräaiheista kirjoitustani:
”Sydämestä saakka eletyn kokemuksen jälkeen maailma näyttää erilaiselta. Jopa tutuista asioista löytyy uusia sävyjä. Uudenlaista, aikaisemmin huomaamatta jääneitä syy-yhteyksiä ilmaantuu ja yhtäkkiä aiemmin käsittämätön onkin ymmärrettävää.”
Joogan sydän – kohti sisäistä harjoitusta / Janne Kontala (Viisas elämä)
Olen lueskellut Janne Kontalan Joogan sydän -kirjaa ja Kontala kirjoittaa hienosti joogisesta näkökulmasta ja siitä miten joogan harjoittaminen kehittää myös joogin itseymmärrystä. Mie jäin miettimään mitä itseymmärrys minulle yleisesti merkitsee, mitä se on käytännössä? Kuinka olen oppinut ymmärtämään itseäni ja mitä se on minulta vaatinut? Entäpä joogan vaikutus: mitä jooginen elämäntapa on minun itseymmärryksessä saanut aikaan?
Olen huomannut omassa elämässä viime aikaisten tapahtumien myötä, että lisääntynyt itseymmärrys on auttanut minua rakentamaan itseni näköistä elämää. Yksi tehty valinta on avannut tietä ja seuraava valinta on vienyt ehkä eteenpäin tai vahvistanut ennestään tekemieni valintojen merkitystä. En ole tehnyt jokaista liikettäni super tietoisesti vaan välillä olen antanut myös elämälle tilaa antaa tehdä taikojaan. Joskus olen kulkenut myös tietoisesti laput silmillä. Kokonaisuus on ollut kombo omia valintoja ja elämään luottamista. Joskus valinnan vaikutus ja merkitys on tuntunut tai näkynyt välittömästi, joskus olen miettinyt, että oliko tekemäni valinta merkityksetön tai vähäpätöisempi koska en ole heti nähnyt lopputulemaa. Mikään tekemistäni valinnoista ei kuitenkaan ole ollut kokonaisuudessa merkityksetöntä tai vähäpätöistä sillä muutaman vuoden ajan tekemäni tietoiset valinnat ovat tuoneet minut tähän pisteeseen missä olen nyt ja vaikuttaneet siihen oloon mikä minulla juuri tällä hetkellä on. Nyt on hyvä flow…Silloin kun olen henkisen tai fyysisen terveyden = (lue sairauden) vuoksi möyrinyt kasvot pohjamudassa tai minusta on tuntunut, että elämä on pysähdyksissä tai jotain on puuttunut, niinä hetkinä ei ole tuntunut siltä, että olisin tehnyt oikeita valintoja tai olisin ymmärtänyt itseäni. Silloin olen etsinyt syyllistä tilanteeseeni, itsestäni tai ulkopuolelta. Minulle käänteen tekevää on ollut, että syyllisen ulkopuolelta etsimisen sijaan, olenkin kääntänyt katseeni sisäänpäin, sillä sieltä ne vastaukset ovat löytyneet. Mitä pidemmälle olen matkannut kohti parempaa itsetuntemusta, sen vähemmän minulla on ollut tarvetta etsiä ja osoittaa syyllistä, oli se syyllinen sitten mie itse tai joku muu.
Tällä hetkellä elämässä tuntuu hyvältä koska arki antaa minulle energiaa ja minusta tuntuu luonnolliselta olla tietoinen omista tekemistäni. Aiemmin en ole halunnut olla tietoinen koska tietoisuus on läväyttänyt kaikki ne asiat silmilleni, joita olen tietoisesti (ja osittain tiedostamatta) pakoillut. Kun ensimmäisiä kertoja aloin varovaisesti kurkistamaan siitä ovesta, jonka taakse olin kätkenyt vuosikausien ajan kokemiani tunteita ja erityisesti niitä tukahdutettuja tunteita, tuntui kuin olisin hukkunut niiden alle, sillä niin voimalla ne alkoivat rynnimään päälleni. Käytännössä tämä on tarkoittanut sitä, että olen sopeutunut elämässäni tilanteisiin ja esimerkiksi antanut anteeksi ihmisille velvollisuudentunteesta tai sen vuoksi koska olen ajatellut, että minun pitää antaa anteeksi ja olen ajatellut, että ”eihän nämä asiat minusta niin isolta tunnu”, ”ei minua niin haittaa…”, ”kyllä mie ymmärrän…” ja voitte varmaan arvata, että miltä tämän ymmärtäminen ja myöntäminen tuntui? En osannut ohjailla mieltäni kannustavampaan suuntaan enkä osannut rauhoittaa mieltäni sillä tunteet aiheuttivat epävarmuuksia, pelkoja ja ikäviä muistoja, jotka tuntuivat muun muassa väristyksinä kehossa, sykkeen kiihtymisenä ja stressinä.
Minusta tuntui siltä, että tukahdutettujen tunteiden tilanteet nousivat uudelleenkäsiteltäviksi ja mielessäni olen huutanut itsekseni kuinka vihainen tai loukattu olenkaan ollut jo silloin kun nämä tilanteet ovat tapahtuneet. Ja on tuntunut todella hyvältä myöntää itselleen ja sanoa vihdoin ääneen, että ei, kaikki ei ole minulle ok. Oppiessani omasta kyvystäni kehittää omaa tietoisuuttani, sain uudella tavalla kiinni itsestäni ja siitä, kuinka paljon minussa on voimaa, sinnikkyyttä ja rohkeutta ja kuinka hukassa olenkaan ollut itseltäni. En mie kuitenkaan ole sitä halunnut tai pyrkinyt siihen tarkoituksella, kuka nyt haluaisi tuntea olevansa hukassa tai kadoksissa itseltään? Yksi asia vain johti toiseen ja onneksi nykyinen suunta on minulle hyväksi, vaikeuksien kautta kohti tasapainoisempaa mieltä ja itsetuntemusta. Meillä voi myös olla sellainen tasaisen tappava vaihe elämässä meneillään, jolloin koemme, että emme ole yhteydessä itseemme ja sisimpäämme sillä meillä ei ole aikaa keskittyä miettimään omia mielemme liikkeitä koska työt, perhe, ongelmat parisuhteessa tai ylipäätään ihmissuhteissa ovat liikaa tiedostettaviksi. Voimme myös tiedostaa näitä asioita ja tilanteita mutta haluamme pysyä mukavuusalueellamme emmekä halua kohdata niitä koska ne tuntuvat yksinkertaisesti pahalta.
Jonkun korvaan tämä voi kuulostaa siltä, että onpas Marrusta tullut itsekäs kun hänen ajatuksensa pyörivät niin paljon oman navan ympärillä – ja tässä on myös palanen totuutta, sillä mie olen alkanut terveellä tapaa itsekkääksi ja itsetuntemuksen kehittäminen edellyttää, että vietämme aikaa itsemme kanssa myös silloin kun olo ei ole miellyttävä..sitä en ole aiemmin osannut olla vaan olen mukautunut ja sopeutunut oman hyvinvointini kustannuksella elämän tapahtumiin ja ikään kuin seuraillut sivusta itseänikin. Olen elänyt elämästäni parisenkymmentä vuotta ilman sellaista aktiivista ja selkeää yhteyttä itseeni (ei ole ollut helppoa myöntää tätä.) Tällainen yhteys minulla on avautunut joogan ja meditaation avulla, fyysiset asanaharjoitukset ovat antaneet psyykkiselle puolelle impulsseja ja mielessä asuneet blokit ovat alkaneet avautumaan. Kun olen saanut niitä asia kerrallaan avattua ja käsiteltyä, olen saanut suoran linjan auki kohti parempaa itseymmärrystä. Olen ymmärtänyt, miksi olen toiminut ja ajatellut tietyllä tapaa ja se on ollut todella valaisevaa! Kaikessa yksinkertaisuudessaan tietoisuuden lisääminen ja kehittäminen ja pysähtyminen ovat olleet minulla käytännön työkaluina arjessa kohti tietoisempaa itsetuntemusta. Jooga ja hengitysharjoitukset ovat auttaneet minua tässäkin. Hengitys luo sillan mieleni ja kehoni välille ja kaikessa yksinkertaisuudessaan minulla auttaa nykyisin se, kun mielikuvaharjoituksen omaisesti päästän uloshengityksen mukana irti sellaisista asioista, joista pystyn irtipäästämään ja sisäänhengitys tuo vastaavasti minulle uutta, puhdasta happea ja energiaa. Niinkin yksinkertaista. Säännöllinen tietoisuuden äärelle pysähtyminen ja meditoiminen on auttanut minua puhdistamaan mieltäni asioista, joista kerroin aiemmin ja nyt tilanne on se, että mieli on jopa levollinen minun ollessa pysähdyksissä.
Minulla on isossa osassa elämääni ihmisiä, joille mie annan tukeni, joilta mie saan tukea ja joiden kanssa saamme jakaa yhteistä elämää. Omat valintani ovat myös siivonneet elämästäni sellaista negatiivisuutta, jota en yksinkertaisesti valitse kantaa mukanani. En tarkoita sitä, että kohtaamisten pitäisi aina olla vaaleanpuneista hattaraa ruusunnuppuineen sillä ihmissuhteissa, jossa kunnioitetaan ja rakastetaan molemminpuolin, on myös tilaa vaikkapa erimielisyyksille ja kiistatilanteille..ja on tilaa olla erilainen ja silti samanarvoinen. Avopuolisoni, läheiset, ystävät ovat todella isossa osassa jokapäiväistä elämääni ja kuljetan heitä rakkaudella matkassa. Olen niin kiitollinen ihmisistä elämässäni. Jokaisen ihmisen elämä on yksilön oma, johon sitten nivoutuu perhesuhteiden, työyhteisön ja sosiaalisen verkoston kokonaisuus. Yksilön itseymmärryksen kehityksen vaikutukset ja valintojen merkityksellisyys näkyvät myös ihmissuhteissa, joissa elämme ja vietämme eniten aikaa.
P.S. Lämmin lukusuositus kirjalle, joka laittoi alulle tämän päiväisen pohdinnan: Joogan sydän – kohti sisäistä harjoitusta.
Osallistuin viime viikonloppuna Iisalmessa Nurkkatuvalla tiibetiläiseen äänimaljarentoutuskoulutukseen. Minua somessa seuraavat ovatkin nähneet kuluneen viikon aikana kuvia joita olen jakanut omista äänimaljoistani ja olen saanut kivaa palautetta siitä kuinka oma intoni välittyy päivityksistä. Koulutus järjestettiin yhdessä Nurkkatuvan ja Enkelikartanon kanssa ja kouluttajanamme oli ihana Terhi Elo. Pidin todella paljon Terhin asenteesta ja siitä mitä hän on omalla läsnäolollaan tuo tilaan. Koulutus eteni mukavan napakasti ja pääsimme sukeltamaan parin päivän ajaksi tiiviisti tiibetiläisten äänimaljojen maailmaan. Voi kun minusta tuntui kuin olisin palannut kotiin, niin tutulta ja luonnolliselta maljojen parissa ajan viettäminen ja työskentely tuntui. Teoriaosuuden jälkeen pääsimme heti kokeilemaan maljojen kanssa työskentelyä käytännössä ja siitähän se innostus sitten syttyi! Meillä oli upea porukka ja into päällä ja uskon, että viikonloppu oli meille kaikille unohtumaton kokemus. Päällimmäisenä on kiitollisuuden tunteet. Kuinka mielettömiä kohtaamisia elämä tarjoileekaan ja niitä sellaisia pieniäsuuria merkkejä, jotka me voidaan tulkita ohjaavan meitä sinne omaan suuntaan.
Nurkkatupa
Äänimaljarentoutus on syvärentoutusmenetelmä jonka vaikutus perustuu resonanssiin eli myötävärähtelyyn ja ääniaaltoihin. Maljoja on olemassa erikokoisia ja käytännössä rentoutus tapahtuu päin- ja selinmakuulla hoitopöydällä ja maljoja soitetaan joko kehon yläpuolella ja/tai vaihtoehtoisesti keholla, jolloin maljat asetellaan kehon päälle. Maljojen paikat ovat sekä päin- että selinmakuulla sydämen, pallean sekä alavatsan kohdalla ja lisäksi rentoutuksessa käsitellään kädet jalat sekä kurkun ja päänalue.Nurkkatuvan upeat puitteet toivat todellakin oman lisänsä koulutukseen ja minusta oli todellakin ihanaa upota uuden oppimisen pariin.
Haluan jakaa oman kokemukseni äänimaljoihin liittyen sillä minulla oli aika vaiherikas koulutukseen lähtöaamu mökillä kun heräsin edellisenä yönä voimakkaisiin kuukautiskipuihin, minulla on endometrioosityyppisiä kipuja (haluan nyt heti tarkentaa, että minulle ei ole tehty diagnoosia toistaiseksi endometrioosista mutta oireet ja kivut ovat voimakkaita ja samantyyppisiä kuin endossa ja ne vievät minulta liikkumiskyvyn). Tästä syystä puhunkin endotyyppisistä kivuista koska ne ovat samankaltaisia todella voimakkaita hormonaalisia kiputiloja. Olin aikalailla paniikissa yöllä kun siinä pähkäilin, että pääsenkö aamulla lähtemään tienpäälle..onnekseni kivut rauhoittuvat sen verran, että pystyin ajamaan välimatkan ja pääsin koulutukseen. Kerroin tilanteestani ja pääsin samantien myös kokeilemaan äänimaljojen soittoa omalla kehollani ja voin kertoa, että maljojen saama rentoutus lihaksissani ei ainakaan pahentanut oloa..päinvastoin. Mie sain helpotusta omiin kipuihin kun lihakset alkoivat tuntua rennommilta ja pehmeämmiltä ja kurssikaverini tehdessä minulle rentoutusta, maljat soivat kehollani kovaa ja korkealta. Se oli hieno hetki! Fyysinen rentoutuminen voi toimia kipua lieventävänä keinona ja tämä tapahtui minulle; äänimaljojen aikaansaama rentoutus auttoi lihaskramppeja hellittämään ja sitä kautta oloni helpottui. Mie tuumasin ääneen kurssilaisille, että onpas vain jännä olo kun pystyin istumaan selkäsuorassa vaikka normaalisti noissa tilanteissa makaan kippurassa ja huomasin jännittäväni opitun tavan mukaisesti alavatsaa ennenkuin uskalsin luottaa siihen kivuttomuuden tunteeseen. Kotonakin kävelen selkä kumarassa. Mie olen soitellut koulutuksen jälkeen kehomaljojani oman kroppani päällä ja tutustunut siten maljoihin ja niiden vaikutuksiin itsessäni.
Mie uskon, että näissä kokemuksissa vaikuttaa myös se oma asenne ja suhtautuminen..uskalletaanko me antautua uudelle kokemukselle vai mennäänkö hoitopöydälle epäilyksen tunne päällimmäisenä? Jos me mennään avoimin mielin ja ilman sen suurempia odotuksia uusiin tilanteisiin niin me usein saadaan jotain sellaista kivaa ja hyvää itsellemme tai kokemus voi olla täysin erilainen ja pintaan nousee jotain mikä nostattaa jopa ärsytystä. Tilanteissa joissa me ei edes anneta mahdollisuutta uusille kokemuksille, me torppaamme itse itseltämme sellaista mitä voisimme kokea. Positiiviset kokemukset ovat myös helposti toiveissa ja odotuksissa se ensimmäinen oletus mutta on tilanteita, joissa me voimme yllättyä positiivisesti tai negatiivisesti. Meillä voi olla ennakko-oletus tai epäilyn siemen mielessä ja saammekin kokea jotain odottamonta ja yllätyksellistä. Otan tässä yhteydessä esimerkin omista yinjoogan kokemuksista. Minulla on usein ollut odotukset automaattisesti rentoutuneessa bliss-tilassa koska ”olen tarvinnut rentoutusta jabpysåhtymistä” mutta esimerkiksi yinjoogan asanoissa vietetty aika onkin nostanut pintaan sellaisia tunteita, joiden keskellä en olekaan saavuttanut sitä rentoutta vaan päinvastoin ”harjoitukseni on mennyt pilalle”. Sitähän se ei todellisuudessa ole kuitenkaan tehnyt, harjoitus ei ole mennyt pilalle vaan se on tuonut minun mieleeni silkä hetkellä käsiteltäväksi tarkoitettuja asioita tai tunteita. Tätä samaa joogista ajatusmaailmaa vien myös äänimaljojen parissa työskentelyyn. Se mitä patoamme sisällemme sinne oman kehon vankilaan, haluaa päästä jotain kautta ulos.
Ohjaajamme Terhi Elo (Enkelikartano)Ääni vaikuttaa meihin kuuloaistin ja aivojen kautta sekä anatomisesti että energiatasolla.Kuvat Paulaireene Rosti
ÄÄNIMALJARENTOUTUKSEN FYYSISIÄ VAIKUTUKSIA
Ihmisen kehossa on 45-75% vettä, riippuen iästä ja rasvan määrästä kehossa. Äänimaljarentoutuksella on pitkä historia sillä äänihieronta perustuu yli 5000 vuotta vanhaan Veda-menetelmään. Äänimaljat saavat kehon yli sata triljoonaa solua värähtelemään, käytännössä maljat asetellaan keholle ja kun maljoja napautetaan kevyesti iskimellä, ääni resonoi soluissa ja värähtely etenee kehon nesteessä. Ääni kulkee erilaisissa väliaineissa eri nopeudella ja etenemisnopeuteen vaikuttavat mm. väliaineen koostumus, olomuoto ja lämpötila. Esimerkkinä ilma ja vesi: huoneen lämpöisessä ilmassa ääni kulkee noin 350 metriä sekunnissa kun taas saman lämpöisessä vedessä noin 1500 metriä sekunnissa eli ääniaallot leviävät vedessä nopeammin ja tehokkaammin kuin ilmassa. Äänen matkatessa aaltoliikkeenä, hitaat aallot tuottavat matalia ääniä ja nopeat aallot korkeita ääniä. Ihminen kuulee ääniä väliltä 15 000 -20 000 värähdystä sekunnissa ja esimerkiksi delfiinit kykenevät tuottamaan ja vastaanottamaan tietoa, joka värähtelee 180 000 sykäystä sekunnissa, eli jopa kymmenkertaisesti enemmän kuin ihminen.
Äänimaljarentoutuksessa (yksilörentoutus) ja sointukylvyssä (ohjataan ryhmälle) on monipuolisesti vaikutuksia ja se soveltuu monenlaiseen käyttötarkoitukseen: esimerkiksi rauhoittumiseen, rentoutumiseen (käsittelyn aikana on mahdollista saavuttaa syvärentoustila), stressinhallintaan ja kehon jännitystilojen purkamiseen. Mie olen soitellut maljoilla säännöllisesti omalla kehollani ja olen kokenut suorat vaikutukset omassa nukkumisessa. Lisääntyneen fyysisen rentoutuneisuuden tuella ja parasympaattisen hermoston aktivoinnin vahvistamisella olen nukkunut kuluvalla viikolla levollisemmin enkä ole heräillyt tapani mukaan muutaman tunnin välein. Äänimaljarentoutuksen vaikutuksia ovat myös esimerkiksi hengityksen syveneminen, stressihormonitason laskeminen ja parasympaattisen hermoston aktivoituminen sekä vireystason ja energian lisääntyminen. Tasapainoisen ja rentoutuneen psykofyysisen kokonaisuuden myötä voimavarat vahvistuvat ja vaikutuksia voi huomata esimerkiksi keskittymiskyvyn kehityksessä.
(Lähde Enkelikartano2018/ Terhi Elo)
Minun äänimaljat
Äänimaljarentoutus on syvärentoutusmenetelmä ja vaikutus perustuu resonanssiin eli myötävärähtelyyn ja ääniaaltoihin. (Lähde Enkelikartano2018/ Terhi Elo)Chackramalja (tunnetaan myös nimellä raajamalja).Oikealla chackramalja ja vasemmalla sydänmalja.Kuvassa näkyvät kaksi suurinta maljaa ovat nimeltään kehomaljoja.Me voimme tuntea tai aistia kehossamme äänimaljojen tuottamat värähtelevät ja luonnolliset ylä-äänet, korvamme etsii alitajuisesti harmonisia ääniä ja kuuloaistimme resonoivat ääniaaltojen kanssa. Äänimaljojen äänen värähtely synnyttää syvärentouttavan vaikutuksen, joka perustuu synkronisoitumiseen, jolloin aivoaallot ts. aivosähkökäyrä synkronisoituu harmonisiin ääniin. (Lähde Enkelikartano2018/ Terhi Elo)
Koulutusviikonloppu oli todella antoisa ja iloisin mielin lähdin sunnuntaina viemään uutta äänimaljaperhettäni mökille. Kiitos koulutuksenjärjestäjille Nurkkatuvan Sannalle ja Enkelikartanon Terhille sekä kurssikavereille! Tunnelma oli lämminhenkinen, iloinen ja vastaanottavainen ja muutaman naisen kanssa olemme pitäneet yhteyttä vielä viikonlopun jälkeenkin. Tulen jakamaan täällä kokemuksia äänimaljarentoutuksista ja kertomaan piakkoin lisää tulevista suunnitelmistani, mihin liittyy oleellisesti myös nämä äänimaljat. Rovaniemi: kannattaa olla kuulolla sillä täällä nyt hyvä flow päällä ❤️
Sain eilen ihanan yllätyksen hellulta, hän oli bongannut värikkään riippumaton paikalliselta fb-kirpparilta 💛🧡 Nyt on aikaa lukea vähemmäksi kirjapinkkaa: Janne Kotalan Joogan sydän on uusi tuttavuus ja kehon ja Janesh Vaidyan mielen ayerveda on ollut hetkisen aikaa luettavana.Ahmin kirjan sivuja ja ja havahdun toistamiseen mielessäni omaan kommentointiini ”just näin”, ”minustakin tuntuu tältä”, ”näinhän tämä asia on” – samalla myös kyseenalaistan, pureskelen, arvioin ja mutustelen tietoa ja sitä kuinka mie sen omaksun. Olen tiedonjanoinen ja ajan rohkeasti itseäni asioiden pariin mutta samaan aikaan olen joidenkin elämän asioiden kanssa varsinainen arkajalka.
Tiedostan myös sen kuinka monella osa-alueella elämässäni on vaikuttanut omat epävarmuuteni ja ihmisten hyväksynnän hakeminen, aina omien mielipiteiden muodostamisesta ja ääneen sanomisesta alkaen siihen kuinka olen ottanut vastaan kommentteja ja suhtautunut uuden oppimiseen. Epävarmuus oppimisen taustalla on luonnollista ja toisaalta kuuluu asiaan mutta koko identiteetin määrittävänä tekijänä nappaa itselleen sille kuulumattoman ison osan.
Mie olen löytänyt itseäni vahvemmin ja saanut omaa ääntäni vahvistettua itselleni eikä minun tarvitse tarkoituksella nuoleskella ihmisiä miellyttääkseni. Eihän siihen koskaan ole ollut pakkoa, se on ollut yksi oppimani tapa josta on kehittynyt elämän tapahtumien johdosta selviytymiskeino. Miellyttämisen tarpeen myöntäminen ääneen ei ollut helppoa mutta se oli todella tärkeää ja mitkä voimavarat sieltä vapautuikaan kun ymmärsin, että kaikki ihmiset eivät tule kohdalleni jäädäkseen elämääni. Eikä minun tarvitse tarrautua ihmisiin saadakseni turvallisen olon vaan se turva lähtee minusta itsestäni. Myöntäessäni tämän koin aluksi itseni heikommaksi. Siinä samalla muut ihmiset kasvoivat silmissäni muutaman metrin mittaisiksi superihmisiksi.
Lopulta silmäni avautuivat ja muistin, että en ole todellakaan yksin näiden asioiden kanssa enkä kipuile muita suuremmin sillä nämähän ovat arkipäiväisiä kasvunpaikkoja elämässä.Opettelin sietämään tätä oloa kaikessa ärsyttävyydessään sillä minusta tuntui oman mittani tulleen täyteen ja oli aika nostaa tämä kokonainen kissa pöydälle. Tietoisen prosessin kehitys on tuonut minut siihen pisteeseen, jossa suhtautuminen itseeni, ympärillä tapahtuviin asioihin ja ihmisiin on neutralisoitunut, tasaantunut, eivätkä tunteet heijaa edestakaisin ääripäästä toiseen. Tämä ääripäästä toiseen liikehdintä on ihan normaalia kunnes asiat löytävät omat luonnolliset mittasuhteet. Rauhan ja levollisuuden löytäminen itsestään antaa minulle mahdollisuuksia ja tilaa.
Kehon ja mielen Ayuerveda-kirjan alkumatkalta jäi mieleeni vanhojen vedakirjoitusten sanoma: yksilön persoonallisuus on sama asia kuin se, miten ihminen kykenee selvittämään erilaiset tilanteet.
Mie olen ihannoinut aina suorapuheisia ihmisiä ja miettinytkin, että esimerkiksi bloggaajana mulla voisi olla enemmän seuraajia jos esiintyisin sellaisella lappilaisella sisulla ja uhollakin höystettynä..mutta njäääh. Se ei ole minun juttuni mutta olen tässä kuitenkin opettelemassa uusia tapoja ilmaista itseäni ja olen uudella tiellä itseni määrittämisessä. Se ei tarkoita sitä, että seuraavan kerran tavatessamme tapaat aivan uuden Marrun, joka laukoo päin kasvoja ja korvia totuuksia torven lailla, ei sentään. Suorapuheisuus ei tarkoita automaattisesti epäkohteliasta tai asiatonta itsensäilmaisua etkä sie välttämättä edes huomaa mitään eroa minun käytöksessä tai puheessa. Sepä juuri! Kaikki muutosprosessit eivät ole silmin nähtävissä ja joissakin tilanteissa se sisäinen muutos on suurin. Se Miltä Tuntuu.
Hienoa kun meitä on monenlaisia ja mainitsemani rempseys kirjoitustyylissä varmaan kiehtoo itseäni koska tyyli on kovin erilainen omastani. Tässä päästään kätevästi itsensä vertaamiseen muihin..sen pohjalta mietin, että mie ilmaisen asioita pehmeästi ja tykkään kuvailla ajatuksiani kauniisti. Mulla on aika hemppis tyyli sillä minua lämmittää ajatus siitä, että kauniit ajatukset ja asenne, sydän ja mieli houkuttelee lisää kauneutta elämään. Tuntuu hyvältä kun on tiedostanut aikoinaan sen kuinka paljon itseään on lähtökohtaisesti verrannut muihin ja voi sanoa tämä päivänä olevansa parempi ihminen itseään kohtaan ja hyvä ystävä itselleen.
Kiitos teille saamastani palautteesta viime päivien aikana, on ollut antoisaa vaihtaa innostuneita ajatuksia teidän lukijoiden kanssa ja kiitos myös saamastani kannustuksesta uusien yhteistyökuvioidenparissa. Minua lämmittää kun tämä tällä hetkellä tapahtuva elämä näyttää teidänkin silmissänne sopivan minulle ja olette rohkaisseet minua ottamaan askeleita eteenpäin elämässäni. Voiko olla parempaa aloitusta aamulle kun saa lukea antaneensa kipinää toisille ihmisille hyvinvoinnin pariin tai rohkaissut kirjoittamaan rehellisiä ajatuksia itselleen? Tällainen vuorovaikutuksellinen kanssakäyminen herättelee yhä uudelleen ajatuksia tuttujen teemojen ympärillä saaden minut löytämään uusia kerroksia omasta identiteetistäni ja osoittaa kuinka tässä ei tule valmiiksi vaan mie löydän uusia näkökulmia samaan aikaan kun tämä koko psykofyysinen kokonaisuus kehittyy. Olen kulkemassa tässä kohti omaa tulevaisuuttani ja tunnen sen määrätietoisuutena, innostuksena, jännityksenä, pelkona, jännityksenä ja vielä kerran innostuksena. Saamani kannustus vahvistaa entisestään minun omaa haluani alkaa toteuttamaan vielä suuremmin omannäköistäni elämää ja olenkin yllättänyt itseni tarttumalla uusiin haasteisiin, jotka vievät minut kauas mukavuusalueeltani. Olen tiedostanut senkin ja se on minulle ok.
Mie lähden tiedostaen haastamaan itseäni ja voi pojat kuinka hyvältä tämä tuntuukaan! Haluan opiskella, lukea, tutkia, harjoitella, pohdiskella, kirjoittaa ja toistaa tätä komboa. Minulla on nyt sellainen kirjahulluusvaihe menossa, ahmin kirjoja ja tälläkin hetkellä tässä on samaan aikaan parikin eri teeman teosta luettavana. Jokin omassa keskittymisessä on kehittynyt sillä olen huomannut, että viimeisen vuoden aikana minun on ollut vaikeaa keskittyä lukemiseen. Tästä syystä mie olenkin kuunnellut Bookbeatin avulla äänikirjoja koska tiedon omaksuminen kuulemisen kautta on tuntunut hyvältä. Nyt taas haluan lukea konkreettisia kirjoja ja tehdä merkintojä samalla. Kirjojen sivujen selailu on rentouttavaa, sain juuri uusia jooga-aiheisia kirjoja ja tuntuu vaikealta päättää mitä alkaisin lukemaan. Positiivinen ongelma!
POPUP JOOGAA OULUSSA JA ROVANIEMELLÄ
Pohjoisempana Suomessa asustavat joogit ja ylipäätään kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kiinnostuneet ovat varmaan jo nähneetkin esimerkiksi sosiaalisessa mediassa PopUpYogaOulun ja PopUpYogaRovaniemenmainoksia. PopUpYoga on tuonut Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin alueelle monipuolisesti muun muassa joogakursseja, retriittejä, sointukylpyjä sekä puistojoogaa. Mie olen ollut jo melkoisen vakkarina näissä PopUpin tapahtumissa ja olen kirjoittanut muun muassa kahden retriitin kokemuksia tänne blogiin. Pääset lukemaan täältä tunnelmia Nää oot ihana!-joogaretriitistäja Pancha Klesha-retriitistä.Pancha Klesha-retriitin kirjoituksessa on mukana myös kanssajoogin Liisan ajatuksia viikonlopulta.
Nää oot ihana!-joogaretriitti, Oulu
Nää oot ihana!-joogaretriitti, joogaosion ohjasi Maria KauppiJoogan lisäksi teimme ohjattuja lifecoaching-harjoituksia.Minna-Mari Jurvansuu ohjasi meille lifecoaching osuuden.
PopUpYogaOulun järjestämä Nää oot ihana!-retriitti oli minulle ensimmäinen mmmmmm, oikea retriitti. Tarkoitan tällä oikean retriitin määrittämisellä sitä, että sain viettää kaksi päivää todellakin upoten avoimin mielin ohjattujen harjoitusten pariin ja olin läsnä. Päivät rakentuivat kivaksi kokonaisuudeksi, aamut alkoivat harjoituksilla ja eri teemojen ympärillä vietettiin aikaa iltapäiviin saakka. Mie hullaannuin avoimesta, hyväksyvästä mutta tilaa antavasta tunnelmasta. Pieni ryhmä naisia kokoontui samaan tilaan kohtaamaan itsensä ja meille annettiin ohjatuissa jooga- ja hengitysharjoituksissa mahdollisuus vetäytyä omaan sisimpään. Pieni tila lisäsi intensiivisyyttä ja oikein kutsui minua avoimuuteen ja läsnäoloon. Retriitit ovat opettaneet minulle ittsestäni, opin tunnistamaan mielen liikkeitä ja opin uusia asioita kehostani. Itseasiassa mie en ole elämässäni tainnut olla näin kehotietoinen ja samaan aikaan olen saanut etäisyyttä sellaisiin kriittisiin ulkonäköseikkoihin ja viihdyn kehossani. En olisi ajatellut kuulevani oman äänen toteavan ”kiva kehoni ja muhkuroineenkin tykkään kulkea tämän kehon kanssa”. Mie olen kirjoittanut keväällä kehosta ja kehoneutraalista suhtautumisesta ja olen koittanut pitää kiinni juurikin siitä ajatuksesta, ettei minun tarvitse ylipäätään olla joka päivä jotain mieltä kehostani. Ei tykätä eikä vihata.
Harjoitukset toivat myös toisenlaisia tuntemuksia ja koin, että oli todella opettavaa käydä läpi myös se niitä tunteita, jotka tuntuvat jopa ehken hieman epämukavilta. Voiko joogaretriitin yhteydessä kirjoittaa epämukavista asioista? Miten se joogakupla? Totta kai voi jos sinulla on jotain kerrottavaa sillä nämä eivät ole kuitenkaan pelkästään negatiivisia tunteita ja tilanteita vaan esimerkiksi minulle lisäävät ymmärrystä siitä kuinka mie saan sallia kaikenlaiset tunteet ja se on myös minun päätettävissä tarraanko jokaiseen tiukasti kiinni kasvattaen samalla sitä levottomuutta tai ärsytystä sisälläni vai suhtaudunko tunteeseen etäisesti ja huitaisen lempeästi tunteen matkaamaan eteenpäin, hyväksyen näin sen tiedon, että tunne jäi siihen kulmaan taakse odottamaan kohtaamista. Olen ajatellut oikeastaan aina, että perinteisesti jooga lisää esimerkiksi hyvinvointia, hengitysharjoitukset auttavat keskittymään ja esimerkiksi rentouttamaan koko psykofyysistä kokonaisuutta, meditointi on avain mielenrauhaan ja yhdessä nämä piirtävät sillan kehon ja mielen välille. Elämä näkyy ja tuntuu kuitenkin ainakin itselläni myös joogassa, joten jokainen harjoitus ei takaa automaattisesti sellaista bliss-tilaa eikä siinä ole minun mielestä mitään väärää tai huonoa. On tehnyt hyvää pohdiskella omaa suhtautumista joogaan ja päivittää omaa ajatusmaailmaa sen suhteen. Minun jooga on minun näköistäni, siihen sisältyy minun tunteet jotka kulkee mukana ja joista osa tippuu matkan varrelle ja osa kasvaa minuun kiinni. En pyri enää jättämään niinkään niitä päivien tapahtumia salin tai maton ulkopuolelle kuten joskus tein. Aikoinaan tuntui tosiaan luonnolliselta harjoittaa mieltä ajattelemalla, että jätän salin oven ulkopuolelle esimerkkinä vaikka ne päivän ikävät tapahtumat ja saan näin itselleni toivomani breikin mutta minun joogamatka on edennyt sellaiseen pisteeseen, jossa minun on just nyt hyvä olla ja jossa mie saan olla kaikkien näiden tunteiden kanssa. Harjoitusten avulla saan tunteita pehmenemään, saan itselleni vastauksia ja ennen kaikkea rauhotun. Mie joogaan sen verran paljon, että nykyään tuntuisi jopa rasittavalta ajatus siitä, että pyrin jättämään jotain tilan ulkopuolelle. Mie olen niin tiivis paketti oman kropan ja mielen kanssa, että minun ei auta koittaa pyristellä jotain tunnetta tai ajatusta itsestäni pois vaan minun on yksinkertaisesti kohdattava ne edes ohimennen.
Paljon käytetty joogakupla yleensä kuvastaa itselleni asana- tai paranayamaharjoitusten tuomaa rauhaa, levollisuutta, rentoutta, mielen liikkeiden rauhoittumista tai vaikkapa uusien pehmeiden tuntemusten pinnalle ponnahtelua. Muun muassa näitä edellä mainittuja tuntemuksia jooga ja meditaatio elämäntapana ovatkin minulle antaneet mutta kaiken tämän pumpulimaisen ja hennon vaaleanpunaisen kuplan lisäksi koen myös turhautumista tai minulla on vaikkapa keskittymisvaikeuksia. Joinakin kertoina matolla ajatustenliike on vauhdikasta tai kroppa tuntuu jostain syystä epämukavalta. Takana on voinut olla huono päivä, huono viikko ja tapahtumat kulkeutuvat sinnikkäästi matolle mukanani, synnyttäen ylipäätänsä jotain sellaista mikä yleisesti määritellään negatiiviseksi tai epämukavaksi tunteeksi tai ajatukseksi. Minulle sopii se, että nimeän myös näitä ikäviä tunteita ja annan niiden kulkea matkassa tasavertaisina tunteina. Tekee hyvää tehdä systemaattisesti samanlaisia harjoituksia sekä positiivisten että negatiivisten tunteiden kanssa.
Pancha Klesha-retriitti, Oulu
Mia Jokiniva Villa Mandalasta ohjasi meille harjoitukset ja johdatteli meitä joogafilosofiaan
Anna ja Liisa Pancha Klesha-retriitin workshopissa.
PopUpYogaOulun järjestämäPancha Klesha-retriitti oli aivan oma kokonaisuutensa ja herätteli kiinnostustani joogan filosofiaan. Käsittelimme viikonlopun aikana Villa Mandalan Mia Jokinivan kanssa kleshoja eli mielen esteitä, joiden kanssa jaamme arkisen elämän ja joihin törmäämme myös joogaharjoituksissa. Jooga on nimenomaan minulle sitä arkista elämää. Se on sen taika minulle, arkipäiväisyys. Teemat saivat minussa jotain heräämään ja viikonloppu toimi itselleni uuden prosessin käynnistäjänä. Tämä oli ihan mieletön juttu, jälkimaininki veikin syvemmille vesille ja oli ihan mahtavaa oli saada tällainen kokemus! Ainakin jälkeenpäin ajateltuna, sillä tapahtumishetkellä olo ei ollut pelkkää ruusunnuppua. Kyse ei ole siitä kuinka suuria tunteita me koetaan tai kuinka merkityksellisiä havaintoja me tehdään harjoituksissa…sillä kaikki tämä mielenliike kehollisine tuntemuksineen on sitä joogaa. Minulla ei ole yleensä ennalta-asetettuja tavoitteita tai pyrkimyksiä harjoituksiin vaan ennemminkin otan harjoitukset mahdollisuuksina ottaa vastaan sitä mitä se hetki tuo tullessaan. Toisinaan taas tuntuu hyvältä kun ohjatuilla tunneilla kannustetaan asettamaan jokin intentio harjoitukselle ja siitä alkaakin taas erilainen mielen leikki.
Jokainen harjoitus tai jokainen retriitti ei ole ensinnäkään samanlainen, ei herätä meissä tismalleen samanlaisia hyvän olon tunteita sillä harva meistä pystyy asettamaan itsensä automaattiseen hyvän mielen kuplaan. Siinäpä sitä onkin harjoittelua kerrakseen kun menemme joogaan hakemaan rentoutta ja rauhaa ja saammekin kokoa matolla maatessa ärsytystä..on luonnollista, että silloin havahtuu ajattelemaan ”ettei näin pitänyt käydä” tai ”tännehän tultiin unohtamaan surkean päivän kurjat tapahtumat mutta matolla ne ajatukset jylläsi yli.” Tämäkin on luonnollista. Miltä tuntuisikin tarjota mielelle vaihtoehto hyväksyä ne ikävät tuntemukset ja sopeutua siihen, että juuri sillä kerralla harjoitus nostikin sinun omasta alitajunnasta toisenlaisia tunteita pintaan mitä olit itse tilannut etukäteen. Meidän odotukset eivät aina kohtaa harjoitusten kanssa ja sekin on sitä joogan ydintä itselleni.
Tällä hetkellä osallistun PopUpYogaRovaniemen joogakurssille, joka kokoontuu kerran viikossa Rovaniemen keskustassa uudella Crossfit Rovaniemi-salilla. Mikäli sali on sinulle uusi tuttavuus, suosittelen lämpimästi tutustumaan paikkaan! Mie en ole crossfittiä kokeillut mutta olen kuullut lajin harrastajilta, että uudella salilla homma toimii kuin rasvattu, ohjattuja yhteisiä harjoituksia järjestetään arkipäiväisin, sijainti on keskustassa ja tila on todella siisti! Tämä on mahtava juttu kun kaksi niin erilaista maailmaa kohtaavat samassa tilassa. Sinulta ei vaadita aiempaa kokemusta joogasta, tervetuloa mukaan kokeilemaan jotain uutta! Jos sinulla on kokemusta joogasta, olet tervetullut silloinkin, esimerkiksi mie olen oppinut uusia perusasioita kurssin aikana ja se jos jokin lisää kiinnostusta oppimiseen. Asanaharjoituksissa keskitytään ihanalla tavalla anatomiaan ja saadaan tilaisuuksia tutustua oman kehon toimintaan ja linjauksiin ja asanaharjoituksissa annetaan liikkeeseen eri vaihtoehtoja kehon yksilöllisyys huomioiden.
PopUpYogaRovaniemen näytetunnin yhteiskuva uudella Crossfit-salilla. PopUpYogaRovaniemen tunteja ohjaavat Seija Koskela ja Heli Karila.
Kuvat PopUpYogaRovaniemi
Sinulla on mahdollisuus osallistua PopUpYogan toimintaan säännöllisesti Oulussa ja Rovaniemellä. Retriittien toteutuspaikat vaihtelevat ja viimeisin PopUpin järjestämä Ruskajooga-retriitti järjestettiin Kilpisjärvellä. Laitahan seurantaan Facebookissa PopUpYogaOulu ja PopUpYogaRovaniemitulevien tapahtumien varalta.
Ruskajooga-retriitti Kilpisjärvellä
PopUpYogan Maria Kauppi kuvattuna Kilpisjärven retriitillä.
Kuvat PopUpYogaOulu
IHMISET
Olen tutustunut PopUpin tapahtumissa ihaniin ihmisiin, joiden kanssa yhteydenpito on säilynyt kohtaamisten jälkeen. Tällaiset kohtaamiset tuovat väriä elämään ja saavat arvostamaan niitä hyviä tyyppejä, joita ei tule elämässä vastaan liikaa. Siinä on jotain erityistä kun ihmiset kokoontuvat itselleen tärkeiden asioiden äärelle. Ilmasssa on jännitystä, herkkyyttä, vastaanottamista ja irtipäästämistä. Toinen voi kokea voimakkaita tunnekuohuja siinä missä viereisellä matolla oleva uppoaa pehmeään rentouteen. Tämän naapurissa voi ajatuksissa pyöriä kauppalista tai unohtuneet tekemiset ja vieruskaverilla voi tuntua kroppa epämukavalta ja levottomalta pysähdyksissä. Toiselle jooga merkitsee kokonaisvaltaista mielihyvää, kolmas joogaa mielirauhan vuoksi ja neljännelle joogaharjoitus on enemmänkin kehollinen ja sillä haetaan lihaksiin rasitusta tai rentoutta. Jokaisen harjoitus on oma, sitä ei voi liikaa korostaa koska me vertaamme itseämme ja tekemistämme. PopUpin ohjaajat tuovat omalla olemuksellaan tilanteisiin kannustavaa energiaa ja tekevät näistä ohjatuista harjoituksista aivan erityisiä. Mikä energia näissä naisissa onkaan! Saat tulla sellaisena kun sillä hetkellä olet ja ohjaajat ovat siellä sinua varten tarjoamassa mahdollisuuksia oman äänen kuunteluun ja hiljaisuuteen laskeutumiseen, tarjoamassa sinulle omaa hengähdyshetkeä, hetkeä josta saat tehdä omannäköisesi. Saat kulkea niin syvälle henkisellä tiellä kuin itse haluat ja vastaavasti saat saat halutessasi keskittyä enemmänkin joogan fyysisiin vaikutuksiin ja keskittyä harjoituksissa tunnustelemaan kropan oloa. Opettajat antavat mahdollisuuden napata kiinni tuntia johdattelevista sanoista ja teemoista mutta mikäli ne eivät resonoi sinua niin voit jättää ne etäämmälle, sekin on sallittua. Eikö ole ihanaa kun joogassa on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia!
Aloitamme päivän joogaharjoituksella. Tehdään suht’ voimakas vinyasa flow- tyylinen joogaharjoitus. Harjoitus sisältää mm. joogapunnerruksia, keskivartalon voimaharjoitteita, seisoma-asanoita ja käsitasapainoilun alkeita. Samalla perehdytään kehon oikeaoppiseen linjaukseen, jotta opitaan turvallisuutta ja laadukkuutta asanoissa.
Vaikka jooga hellii kehoasi ja lisää mm. selän hyvinvointia, akuutit polvi-, olkapää-, ranne jne. vaivat kannattaa parannella kuntoon ennen osallistumista. Harjoitus ei sovi myöskään raskaana oleville.
Tauko! Teetä ja raakakakkua!
Tauon jälkeen sukellamme restoratiivisen joogan pariin. Restoratiivinen jooga vie sinut lepoon. Lempeät liikkeet aktivoivat lepohermoston ja hellivät kehoa ja mieltä. Kokonaisuuden kruunaa loppurentoutus!
Workshopin päätös – tilaa tunteille ja tunnelmille.
Fyysiseen hyvinvointiin vaikuttaa oma mieli: asenteet, arvot, opitut tavat ja tavoitteet. Me luodaan mielessä elinympäristö omille sisäisille ja kehon tarpeille ja mieli on meille kuin peili, jonka kautta tunnemme kuinka voimme. Henkiseen hyvinvointiin vaikuttaa monien seikkojen lisäksi se kuinka me saadaan liikuttaa meidän fyysistä kehoa ja usein treenin tai metsälenkin päätteeksi kuuluukin kommentti ”ai että onkin hyvä mieli kun tuli tehtyä/käytyä”.
Tunnemaailmassa on paljon tilanteita, joissa tunnemme konkreettisesti kuinka mielen liikkeet antavat lihaksistolle informaatiota sisältäviä sykäyksiä. Mielen kiristyessä tunnemme kuinka esimerkiksi kasvojen lihakset jännittyvät ja tunteiden vyöry voi saada sanallisen muodon jolloin päästämme tunteenpuuskan vapautumaan kiivaiden sanojen kautta. Sanojen nieleminen voi edellyttää ennaltaehkäisevänä toimena takahampaiden yhteen puremista, samaan aikaan kulmakarvojen välin rutistuessa ja niska-hartia seudun kohotessa jännittyneenä kohti korvia.
Meidän päivittäiseen oloon vaikuttavat juurikin ne arkipäiväiset valinnat ja rutiinit sillä arjessahan me vietetään eniten aikaa. Arki muodostuu erilaisista rutiineista, jotka pitävät sisällään esimerkiksi päivittäisen työssäkäymisen, opiskelun, liikkumisen ja lasten kanssa puuhaamisen. Se on juurikin se elämän paikka missä me tarvitsemme molempia: paineita ja odottamattomia yllätyksiä kestävää mieltä, joka sopeutuu ja taipuu jotta ei katkeaisi ja vastaavasti vahvaa, energistä kehoa, joka voi hyvin ja kestää niin mielen paineet että fyysisen kuormituksen ja aktiivisuuden. Mehän haluamme elää aktiivista elämää. Silloin me ihmiset koemme olevamme hyviä tyyppejä ja tekevämme ”riittävästi”.
KOKONAISUUS
Mie tykkään puhua kokonaisvaltaisesta hyvinvoinnista kun mietin tätä omaa fyysistä ja henkistä pakettia. Kokonaisvaltainen hyvinvointi on iso kokonaisuus sillä siinä sekä mieli että kroppa ovat tasavertaisia. Usein me esimerkiksi väsyneenä mietimme ”kuinka voin tuntea olevani näin väsynyt vaikka en ole edes tehnyt treeniä työpäivän jälkeen”. Arkipäiväiset haasteet työelämässä voivat tyhjentää meidän tankit siinä määrin, että päivän kestänyt aivojumppa on saanut kehon tuntumaan todella väsyneeltä. Me voidaan helposti tiedostamatta väheksyä sitä kuinka paljon ajatuksenkulku ja aivotyöskentely keskittymisineen vie energiaa ja usein kuulenkin todettavan, että ”mie kävin tänään vaan töissä”. Mitä tuo ”vaan”-sana tekee lauseessa? Aivotyöskentely ja toimistotyö vie veronsa ja se tuntuu kehossa fyysisenä kuormituksena. Tähän haluan sanoa, että mie olen usein saanut lisää virtaa kroppaan kun olen pitkän toimistopäivän jälkeen suunnannut joogaamaan, eli tässäkin on kyse yksilöllisyydestä ja siitä kokonaisuudesta just sillä hetkellä: liikkuminen voi lisätä energistä oloa tai sitten treeni voi tuntua yksinkertaisesti tahmaiselta ja pointtina onkin opetella kuuntelemaan millaista liikettä se oma paketti kaipaa.
Kaikenlainen fyysinen tekeminen vaatii mielen osallistumista ja läsnäoloa. Treenit vaativat meidän keskittymisen hengitykseen, lihasten liikkeisiin ja linjauksiin. Mieli on isossa osassa meidän fyysistä tekemistä ja osaltaan vaikuttaa meidän jaksamiseen. Kannustava ja iloinen mieli voi tsempata ja vastaavasti ärsyyntynyt ja surullinen mieli ohjailee meitä herkästi sohvannurkkaan kieriskelemään niiden tunteiden kanssa. Ikävät fiilikset voivat toisaalta myös auttaa meitä yllättävällä tavalla esimerkiksi treeneissä jos me saadaan käännettyä negatiivinen fiilis sisukkuudeksi. Oli tunnetila sitten positiivinen tai negatiivinen, on sillä joka tapauksessa vaikutuksia meidän fyysiseen oloon ja vireystilaan. Mieli ohjailee kehoa ja keho mieltä ja esimerkiksi uusissa liikkeissä onnistuminen vaatii ainakin itseltäni molempien osallistumista tekemiseen.
Energinen keho kantaa meitä fyysisesti eteenpäin ja ylläpitää energisyydellään mielen vahvuutta. Tasapainoinen, vahva mieli muistuttelee lempeästi kehoa inhimillisyydestä ja samaan aikaan mieli kannustaa tarttumaan uusiin haasteisiin ja kokeilemaan jopa äärirajoja. Mieletön paketti!
SYKSY JA UUDET HARRASTUKSET
Näin hyvinvointialalla työskentelevän fyssariystäväni Tuuliannin päivityksen, jossa hän oli tärkeiden asioiden äärellä kysyessään tunnistatko sie omat rajasi? Tunnistatko (tai haluatko myöntää) rajan hyvinvointia lisäävän liikkumisen ja voimavaroja kuormittavan liikkumisen välillä? Voitko jäädä kotiin ja perua menot jos kehosi viestii sinulle levontarpeesta? Tämä meidän viestienvaihto antoi kimmokkeen tälle tämän päiväiselle kirjoitukselle.
Mietin tätä asiaa nyt kun ollaan syksyn ja uusien lupausten antamisen ja tavoitteiden asettamisen kynnyksellä. Mie tykkään vuodenaikojen vaihtelusta ja minusta on inspiroivaa ajatella, että jokaisella vuodenajalla on meille jotain tuomisina. Meidän on helppoa lähteä rynnimään uusiin harrastuksiin ja uuden ajanjakson käynnistyessä mieli innostuu helpommin uusista asioista. Tässä on hyvät ja ne kääntöpuolet, aktiivisuus ja uusien kokemusten hakeminen on plussaa mutta toisella puolella on sitten se vauhtisokeus. Voimme havahtua tilanteessa, jossa mietimme, että ”jaksanko mennä työ-tai opiskelupäivän päätteeksi vielä illalla jumppaan..paikan olen kyllä varannut mutta väsyttää”. Onko harrastus sellainen palanen joka tuo hyvää mieltä ja energiaa vai onko se kaiken elämässä meneillään olevan ohella liikaa? Jos vastaus on kyllä, on syytä arvottaa itselleen niitä asioita joista kalenteri täyttyy ja pohtia, että mitä niistä haluaa säilyttää päivissään. Suosittelen nostamaan listan kärkeen omaa hyvinvointia tukevia tekemisen kohteita.
Kuva Vilma Ohinmaa
Uusien harrastusten aloittaminen voi lisätä aktiivisuutta ja piristää mieltä sekä kehoa. Koitetaan kuitenkin muistaa ja ennen kaikkea sopeutua siihen ajatukseen, että keholla ja mielelläkin on ne omat rajansa eikä rajojen piirtäminen tee meistä heikkoja vaan päinvastoin.
Me tehdään itsellemme suurin palvelus elämässä kun kunnioitetaan itseämme ja pysähdytään kuuntelemaan myös fyysistä jaksamista. On helppoa turhautua jos ei jaksa nostaa saman verran tai enemmän painoja kuin edellisellä kerralla tai mikäli oma keho ei taivu mielen haluamaan asentoon mutta miksi me kimpaannutaan sille meidän keholle siitä?
Minulla on vaikuttanut turhautumisen tunteiden takana esimerkiksi itseni ja kehoni pystyvyyden=rajoittuneisuuden ja kykeneväisyyden= kykenemättömyyden vertaaminen muiden kehojen toimintaan, odotusten ja tavoitteiden asettaminen liian korkealle ja itsekriittisyys omaa tekemistäni kohtaan. Nämä tunteet ovat tiukassa ja todellakin opitun käytöksen tulosta joka on sitkeästi tarttunut mieleen mutta olen onnistunut saamaan noihin ajatuksiini etäisyyttä sen sijaan että ne ohjailisivat minua. Se tuntuu hyvältä koska koen, että minulla on enemmän tilaa ja vapautta nauttia omasta tekemisestä tai tekemättömyydestä ja mitä enemmän keskityn tietoisesti ajattelemaan näin, sitä vaivattomammalta se pikkuhiljaa alkaa tuntua. Ennen kaikkea tekeminen tuntuu mukavammalta kun lähtökohtaisesti on positiivisempi asenne. Olenhan kuitenkin vuosikymmeniä toiminut tiettyjen asenteiden ohjaamana ja olettanut näiden asenteiden olevan edelleen olevan ajankohtaisia elämässäni vaikka todellisuudessa on ollut asenteiden päivityksen aika. Tässäkin sivusin ajatusta ”miksi huomasin vasta nyt tämän” tai ”kestääpäs tässä kauan aikaa, että saan kiinni uusista tavoista ajatella” mutta sen jälkeen olen mantrannut itselleni, että muutos vaatii aikaa ja aikaa tekee tehtäväänsä ja kuljettaa minua kohti pyrkimääni muutosta.
Kuva Vilma Ohinmaa
Tämä tietoinen mielen harjoittelu on tuonut toivottua kehitystä ajatusmaailmaan ja on avannut minulle tätä koko pakettia, jossa mieli ja kroppa toimivat synkassa ja viestivät toisilleen tärkeitä asioita. Minulla on vastuu ja velvollisuus kuunnella myös niitä eikä ajaa itseäni pelkästään omien halujeni ja tavoitteiden ohjaamana. Nyt kun olen keskittynyt ensimmäistä kertaa rajojen määrittämiseen sekä itseni suojaamiseen ja tutkinut syvemmin näiden merkitystä omassa elämässä, minua jokseenkin hämmästytti havainto siitä, että rajojen olemassaolohan on joidenkin elämässä aivan normaalia elämän eri osa-alueilla. Tämä havainto antoi mielessä sykäyksen sen tosiasian tiedostamiselle, että minunkin on aika tarkastella näitä osa-alueita rajoineen.
Mitä tämä paljon toistelemani rajojen määrittäminen käytännössä tarkoittaa?
Esimerkiksi oman ajan ja tilan määrittämistä, mitä teen, milloin ja miksi. Ihmissuhteissa rajojen asettaminen merkitsee minulle muun muassa sitä, että keskityn kuuntelemaan oloani ja toimin tarpeen mukaan mikäli koen, että minun ylitseni yritetään jyrätä tai luottamukseni petetään. En ole jatkuvassa puolustautumistilassa, mikäli koen että minua kohdellaan tavalla jota en ansaitse, minun ei tarvitse jäädä tilanteeseen jossa minulle aiheutetaan pahaa oloa. Kohdallani korostuu tällaiset minuutta ja ihmisen perus identiteettiä määrittävät seikat sillä mie olen vuosikausia elänyt miellyttämisen tarpeen vaikuttamana höystettynä epävarmuudella. Tämän asian ääneen myöntäminen on to-del-la vaikean ja pitkän matkan takana. Epävarmuuden ääneen sanominen ei niinkään aiheuttanut voimakkaita tunteita sillä olen tiedostanut sen ja saanut itseluottamusta kasvatettua mutta mie en millään halunnut myöntää, että olen minulla on miellyttämisen tarve, joka on syntynyt menneisyydessä. Mie olen kieltänytkin tämän piirteen itsessäni, niin voimakkaasti olen vältellyt sen tarpeen myöntämistä ja kohtaamista mutta sen sijaan, että jäisin häpeämään tätä, haluan vapauttaa itseäni tästä menneisyyden synnyttämästä tarpeesta. Onneksi sain kuitenkin käsiteltyä tätä ja olen päässyt aivojumppaamaan asian parissa sillä tässä onkin tekemistä. Suojaamisella tarkoitan yksinkertaisesti sitä, että ihmissuhteissa ja kohtaamisissa toteutuu molemminpuolinen kunnioitus ja ihmisillä jotka ovat osa elämää, on hyvät aikeet.
Olen miettinyt tämän itseni suojaamisen myötä kuinka meitä kannustetaan välttämään mahdollisimman paljon kaikkea negatiivista ja siivoamaan ikävät asiat ihmisineen pois elämästä. Meille myös kerrotaan, että meidän olisi syytä vältellä ylipäätään vihan tunnetta sen ollessa negatiivinen ja kuormittava. Viha on voimakkaimpia tuntemuksia ja tähän voidaan liittää lisäksi ns. lievemmätkin tunteet, jotka listataan negatiivisiin kuten ärtymys, turhautuminen ynnä muut. Nämä ovat kuitenkin sellaisia aika perustunnetiloja siinä missä yleisesti positiivisiksikin listatut fiilikset kuten ilo, onnellisuus ja niin edelleen ja jotta me voidaan me tuntea noita edellä mainittuja kivoja tunteita, on meidän elettävä niiden ikäviempienkin tunteiden kanssa.
Kuva Vilma Ohinmaa
Tällainen sillisalaatti luettavaksi sunnuntaihin.
Miten sie olet määrittänyt rajoja? Onko sulle helppoa jäädä kotiin jos yksinkertaisesti väsyttää mutta kalenteriin on merkattuna treenit?
Aloitin kirjoittamaan tätä tekstiä Instagrammiin ja päädyin lopulta kirjainmerkkien loppumisen vuoksi siirtymään tänne blogin puolelle. Kuluvan viikon torstaina oli ensimmäinen yinjoogatunti rovaniemeläisellä Walltraining Centeri’llä ja palasimme tuttujen ja uusien kasvojen kanssa joogamatolle Seija Koskelan ohjauksessa. Ilmassa oli jotain tuttua ja samaan aikaan uudenlaista fiilistä – uusi ja vanha kohtasivat luoden yhdessä jotain uutta. Salissa oli kotoisa, rauhallinen tunnelma ja pieni ryhmäkoko tuntuu itselleni kodikkaalta. Paluu yinin pariin nimenomaan Seijan ohjauksessa uudella salilla symbolisoi uuden alkua. Pidemmän aikaa blogia seuranneet tietävätkin tämän tarinan taustan kuinka joogamatkani sai uudenlaisen draivin löydettyäni tieni Rovaniemellä aiemmin toimineen WellnessLoungen ohjatuille joogatunneille ja nyt tarina jatkuu uusissa tiloissa WallTraining Centerin avattua ovensa. (Ja tämä ei muuten ole maksettua mainosta vaan jaan näitä asioita ihan puhtaasti omasta halustani.) Kasvotusten ohjattu tunti tuntui virkistävältä ja rentoutti saaden haukotukset leviämään matolta toiselle. Tunnin aikana ajatukseni sivusivat tätä uuden alkua sekä ketä minulla oli ympärilläni salissa. Ajatusten nopea tsekkaus sai liikutuksen tunteet liikkumaan pitkin kehoa, kostuttaen silmäkulmiä ja lopulta siinä matolla silmät kiinni maatessani hymy nousi huulilleni.
Pääset lukemaan täältä kirjoitukseni Yinjoogatunneista apua henkiseen ja fyysiseen kivunlievitykseen, jossa kerron enemmän yinjoogasta ja kokemuksiani ohjatuilta tunneilta ja ”Me olemme yksiloitä ja parhaita versioita itsestämme” ..ajatuksia viikonlopun Yinyoga-workshopista. Olen puhunut paljon siitä kuinka jooga tuo yhteen ihmisiä ja olen iloinen kun tutustuin yinjoogaworkshopissa mm. yinjoogaopettajaan Clare Gates-Sjöblomiin, josta kerron yllä linkitetyssä yinjoogaviikonloppua koskevassa kirjoituksessa. Muistan yhä elävästi tämän wokshopin ja sen kuinka kyseinen viikonloppu on viitoittanut tietäni restoratiivisen joogan parissa. Yinin maailma ja sen voima kasvaa ympärilläni, mitä enemmän keskityn siihen, että tämä koko fyysinen paketti omaksuu pakottamatta ajatuksen rentoutumisesta ja itsessä viihtymisestä, sen paremmin voin. Voi sanoa, että yinjooga ei ole helppoa: asanassa vietetään aikaa ja asennosta toiseen edetään hitaasti. Liikkeen sijaan keskitytään paikallaoloon. Isojen liikkeiden ja syvien venytysten, kehon puskemisen sijaan haetaan rentouden kautta lämpöä kehoon. On äärimmäisen mielenkiintoista tunnustella kuinka pienen pienellä liikkeellä voidaan saada tuntemuksia aikaan kehossa. Se tunne kun hoksaan, että aikalailla automaattisesti lähestyn liikettä isosti, alan etenemään sinne oman liikkuvuuden rajoille asti ja sitten muistan, ai niin! Vähemmän on enemmän ja pieni liike on se suurin juttu. Ai että!
Minusta on ihana ajatus keskittyä siihen siirtymään jossa mie vietän aikaa asentojen välillä ja niihin tuntemuksiin mitä kehossa heräilee, minulle on vapauttavaa antaa hengityksen ohjata tätä pienen pientä liikettä mutta kaikille tämä ei tunnu samalta. Olen kertonut tämän toodella monta kerraa mutta mainitsen saman asian vielä tässä yhteydessä, tiedoksi uusille lukijoille: mie vietin ensimmäisen yintunnin melkoisen aktiivisena vilkuillen salaa muita ja odottaen koska edetään seuraavaan liikkeeseen. Pysähtyminen ei tapahtunut automaattisesti mutta minulla alkoi rakentumaan luottamus opettajaan ja se auttoi minua osaltaan rentoutumaan ja kannusti mieltäni avoimuuteen. Minulle annettiin tarjolle vaihtoehtoja kuinka voisin lähestyä harjoitusta, mitään ei ollut pakko omaksua vaan sain poimia tunneilta itselleni hyvältä tuntuvia ajatuksia. Nämä olivat antamassa suuntaa minulle, jotta löytäisin rohkeutta tehdä harjoituksesta omanlaiseni, jotta oppisin luottamaan itseeni. Muistan kuinka koin aluksi itseni epävarmaksi kaikkien niiden uusien apuvälineiden ja liikkeiden yhdistämisen kanssa, siinä tuli minulle niin paljon uutta asiaa. Säännöllisen harjoittelun kautta olen löytänyt itselleni turvapaikan yinjoogasta, harjoittelu auttaa minua säilyttämään tai palauttamaan mielenrauhaa.
WallTraining Centerin tunneilla meille annetaan mahdollisuus viettää yintunnilla aikaa silmät kiinni ja Seija auttaa tarpeen mukaan. Silmät kiinni ei ole kuitenkaan pakko olla mikäli se ei tunnu luontevalta uudessa ympäristössä ihmisineen mutta se on mahdollista. Minusta on kiehtovaa tarkastella oman mielen liikkeitä kehon ollessa pysähdyksissä ja hengityksen ohjatessa olemista.
KENELLE?
Mietiskelin, että yiniä voi suositella aktiiviselle liikkujalle treenin vastapainoksi, ihan tavalliselle arkiliikkujalle tai liikkumattomalle ihmiselle. Minua herätteli aikoinaan lausahdus, jos sinulla ei ole aikaa arjessa omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen niin sie tarviisit kahta kovemmin palasen yiniä arkeesi. Me kaikki ei koeta samoja lajeja omaksemme mutta kannattaa kuitenkin kokeilla ja antaa avoimin mielin uudelle kokemukselle mahdollisuus. Sen jälkeen voidaan vaikka todeta, että ”tämä ei ole se oma juttu” mutta ainakin on kokeiltu ja käyty mahdollisesti siellä epämukavuusalueella eli on saatu uusi kokemus itselle. Mie olen haastanut paljon ja säännöllisesti itseäni viimeisten vuosien aikana epämukavuusalueelle monellakin elämän osa-alueella ja tästä syystä sivuan usein asiaa paljon täällä blogissa..itseni haastaminen tietoisesti ja toiminnan sivutuotteena on opettanut minulle valtavasti.
Usein me havahdutaan kehonhuoltoon vasta sitten kun meillä on jokin akuutti tarve siihen mutta mehän voidaan ylläpitää omaa hyvinvointia päivittäin pienillä valinnoilla.
HARJOITUS ON SINUN OMASI
Joogaa suositellaan usein tyypillisesti elämäntilanteissa, jos sinulla on esimerkiksi stressaava vaihe elettävänä mutta voit löytää siitä myös jo olemassa olevaa hyvinvointia tukevia elementtejä. Joogatunnille voi tulla vaikka sinulla ei ns. olisikaan varsinaista tarvista saada paussia omasta elämästä tai lievitystä kehon jumeihin. Joogan monipuolisuus näkyy meissä sillä tunti voi tarjoilla sinulle diippejä oivalluksia tai harjoitus voi olla sinulle hetki jolloin fyysistä kehoa voimistetaan dynaamisen harjoituksen muodossa. Rentoutta voidaan hakea antamalla lihaksille ja mielelle mahdollisuus upota hengityksen ohjaamaan sykliin ja hitaaseen, lämpöiseen liikkeeseen. Mie pidän itsessäni siitä, että lähden uusiin harjoituksiin avoimin mielin ja olen kokenut niin positiivisia, neutraaleja kuin ”tämä ei ole minun juttu”-tyyppisiä tilanteita. Jooga alkoi avautumaan itselleni uudella tavalla kun minulle avautui pari ajatusta: me saamme itse valita kuinka paljon filosofiaa tai hmm, syvällisyyttä kannamme harjoituksissa mukana ja asanaharjoituksia saa tehdä sen hetkisen tarpeen mukaan. Käytännössä tämä tarkoittaa asanoiden valintaa sen mukaan mikä kehonosa kaipaa huomiota tai asanaa joka vaikkapa tulee mieleen enempiä miettimättä. Mikäli asanoiden valitseminen tuntuu jostain syystä hankalalta, on vaihtoehtona ohjatuilla tunneilla käyminen. Mikäli jostain syystä et pääse osallistumaan paikanpäälle on sinulle vaihtoehtona esimerkiksi Yogoben verkkotunnit, joista voit valita haluamasi harjoituksen sinulle sopivana ajankohtana. Voit halutessasi tutustua videokirjastossa myös ohjattuihin meditointihetkiin ja pranayama eli hengitysharjoituksiin.
Monipuolinen harrastus, työkalu stressinhallintaan tai fyysisten kiputilojen lievittämiseen, arkipäiväinen elämäntapa – voit määrittää itse mitä jooga sinulle merkitsee. Harjoitus on aina sinun omasi. Nähdään matolla ❤️
Kysymys, jonka parissa ihmiset viettävät varmasti joskus aikaa pohtiessaan esimerkiksi omaa motivaatiota liikkumisen ja hyvinvoinnin parissa. Omat motivaatiotekijät ovat muuttuneet tässä vuosien varrella ja mielestäni tämä muutos on ollut minulle sellaista luonnollista kehitystä: aluksi sain intoa kehon ulkoisista treenin ja ruokavalion tuottamista tuloksista ja energisen fiiliksen lisäätymisestä arjessa. Kokeilin ensimmäistä kertaa eri treenimuotoja ja viikot muodostuivatkin todella monipuolisesta liikkumisesta eikä minulla vielä silloin ollut löytynyt sellaisia ehdottomia lempilajeja. Tämä ei ollut huono asia, mie sinkoilin eri ryhmäliikuntatunneilla ja löysin itseni usein myös epämukavuusalueelta uusien lajien merkeissä ja halusinkin nimenomaan itselleni niitä uusia kokemuksia ja se on ollut todella hyvä päätös minulta! Määrätietoisesti itseni uusiin tilanteisiin vieminen ja uudenlaiset valinnat tuntuivat samaan aikaan jännittäviltä ja mielekkäiltä kun voimat ja kestävyys kasvoi ja koko kehomielen paketista alkoi kuoriutua aivan uusi nainen.
Kuten mainitsin niin mie koen, että mie olen käynyt läpi sellaista jonka koen luonnolliseksi kehitykseksi, eli ensin into syttyi näkyvien ulkoisten muutosten kautta ja energiatasojen kohoaminen sykäytti liikkeelle henkisen puolen prosessit. Uusi minä alkoi kuoriutua näkyville ja oma identiteettini alkoi kasvamaan vahvemmaksi.
Tytöstä joka koki eläneensä elämän vietävänä vailla suuntaa vuosia, alkoikin pikkuhiljaa avautumaan nainen joka uskalsi avautua muutokselle, ottaa vastaan muutoksen tuomat tuntemukset ja asenteet. Nainen joka uskalsi alkaa viemään elämää haluamaansa suuntaan. Tunnen itseni paikoittain voittajaksi sillä minulla on päällimmäisenä tällä hetkellä sellainen olo, että elämä koostuu eri vaiheista ja niihin vaiheisiin kuuluu erilaisia tilanteita ja kokemuksia. Isoja ja pieniä vastoinkäymisiä tulee tasaisesti arjessa vastaan mutta ne eivät ole mullistavia asioita vaan sellaisia pieniä perusjuttuja, joista osa pääsee nahkan alle ja osa kuitataan mustalla huumorilla.
Olen kokenut hyvää oloa siitä, että olen haastanut itseäni pureskelemaan oman elämäni osa-alueita ja olen jopa pakottanut itseäni sitoutumaan tähän prosessiin. Mielen perällä vuosikausia hiljaisena elänyt ”mie haluaisin muuttua” ajatus on kasvanut itseään hyväksyvämpään suuntaan. Mie olen samaan aikaan kehittänyt itseäni ja asenteitani ja tietyissä kasvun asioissa kehitys on ollut niin suuri, että voidaan puhua jo muutoksesta. Näiden vuosien aikana, joista nyt mainitsin, me ollaan avokin kanssa kasvettu kauniisti yhteen luoden molemmille omat tilat ja säilyttäen sen tilan arjessa. Se tuntuu hyvältä ja on tärkeää. Tämä minun ajattelumalli, positiivinen mutta realistinen ja mutta jalat maassa-tyyppinen, on yksi minun selviytysmiskeinojani arjessa. Tämä antaa ajatusteni pohjalle enemmän mahdollisuuksia ja tilaa rajoitteiden sijaan.
WallTraining Center Rovaniemi
Mutta mikä saa minut liikkeelle? Mitkä tekijät saavat minut palaamaan kerta toisensa jälkeen liikkumisen pariin? Listasin alle muutaman itselleni merkittävimmän tekijän.
HALU HUOLEHTIA HYVINVOINNISTA
Mie haluan huolehtia itsestäni, antaa aikaa ajatuksille, erilaisille mielen harjoituksille ja meditaatiolle. Olen elänyt vuosikausia ajattelematta sen enempää onko esimerkiksi syömäni ruoka minulle hyväksi liikkumisesta puhumattakaan. Olen sopeutunut sen hetkiseen elämään enkä ole osannut kyseenalaistaa esimerkiksi elämäntapojani sillä olin yksinkertaisesti tottunut niihin. Se oli sen hetkisen elämän rutiinia enkä osannut silloin kyseenalaistaa elämäntapojani, se oli niinkin yksinkertaista. Mie totuin elämään esimerkiksi kroonisten kipujen kanssa, silloin en osannut ajatella muunlaista tapaa elää. Söin kipuihin särkylääkkeitä mutta pidemmällä tähtäimellä niistä ei ollut apua vaan lopulta sain lääkkeeni liikkeestä. En ruoski itseäni noista menneistä vuosista sillä en halua katsella elämääni taaksepäin ja tuottaa itselleni negatiivisia tuntemuksia. Jotkut eletyt vuoden tosin tuottavat edelleen negatiivisia tunteita mutta nekään tuntemukset eivät enää hyökkää silmille vaan häipyvät pikkuhiljaa taustalle. Minulla ei ole tarvetta enää takertua niihin tunteisiin voimakkaasti vaan olen mielessäni ottanut tarkoituksella etäisyyttä niihin. Olen hyväksynyt sen, että en välttämättä saa niitä koskaan pois mielestäni sillä ne ovat muistoissa mutta minulle riittää etäisyyden saaminen. Tämän opettelu on tuntunut lottovoitolta itselleni. Mie olen joutunut kohtaamaan monien muiden tavoin menneisyyden tilanteita ja käsiteltyäni niitä en koe kantavani menneisyyden taakkaa mukanani vaan otan avosylin vastaan nykyisyyden ja tulevan.
ITSENSÄ HYVÄKSYMISEN OPPIMINEN, RAKKAUDEN KAUTTA
Minun on ollut merkityksellistä tehdä seuraava havainto: mie treenaan ja joogaan koska haluan olla itselleni hyvä ja treenaan koska teen sen itseni vuoksi. Toisilla tämä ajatus ohjaa arkiliikunnan ja hyvinvoinnin pariin ja toisissa tämä voi nostaa vastareaktion sillä ajatus voi kuulostaa ja tuntua hyväksymiseltä, jota itseensä tyytymättömän ihmisen mielen on haastavaa omaksua. Tässä onkin oiva mahdollisuus lähteä kokeilemaan omien asenteiden muuttamista, ohjaamista uuteen suuntaan. Haluan kuluttaa aikaa tällaisten itselleni hyvien elämäntapojen parissa. En sano, että jokin asenne olisi väärä jonkin toisen ollessa oikea mutta itse olen kokenyt tällaisen positiivisemman asenteen toiminnan ja valintojen pohjalla kannustavammaksi sen sijaan, että lähtisin ruoskimaan ja rankaisemaan itseäni koska olen vaikkapa herkutellut tai jättänyt jotain treenejä tekemättä. Terveydelliset vastoinkäymiset ovat opettaneet minulle kiitollisuutta kehoa ja sen toimivuutta kohtaan ja olen oppinut pitkkuhiljaa kääntämään ajatuksiani enemmän siihen toiminnallisuuteen ulkonäköön keskittyvän ajattelun sijaan.
Tekemiseni taustalla vaikuttaa se asenne, että haluan tehdä asioita koska haluan edistää kehon hyvinvointia ja mielen energisyyttä. Mie haluan kannustaa kokeilemaan miltä uusien asenteiden omaksuminen voisi tuntua, haluan kannustaa antamaan edes sen mahdollisuuden uusille tuntemuksille. Itselleni toimii lähestyminen kaikenlaiseen tekemiseen positiivisemman tai neutraalimman asenteen kautta ja kielteistä ennakkoasennetta mie koitan vältellä. Tämä ei tarkoita sitä, että katselisin vaaleanpunaisten lasien läpi elämää ja kokisin, että asiat ovat yhtä suurta ruusunnuppua mutta valitsen mieluummin neutraalimman tai positiivisemman lähestymisen kielteisen sijaan. Mie koitan keskittyä kehon tuntemuksiin enemmän kuin esimerkiksi lihasten kasvuun ja koitan ohjata ajatuksia enemmän mieleni sisälle kuin kehoni ulkonäköön.
Seuraavaksi menen hetkeksi hieman otsikon ohi mutta ajatukset saivat tässä vauhtia, joten…Elämäntapojen muutos ja uusien asioiden tai ajatusmallin oppiminen vaatii SINULTA muutoksia, ei varsinainen uutinen mutta totta. Mieli ja opitut tavat ovat sinnikkäitä tapauksia mutta sitoutumalla uusien asenteiden ja tapojen omaksuminen on täysin mahdollista. Mikäli on valmiiksi kielteinen tai varautunut ennakkoasenne prosessia kohtaan, uskaltaisin sanoa ettei se ainakaan auta muutoksessa. Ei se meidän mieli välttämättä halua sitä muutosta kun arjessa vastustaa ja väsyttääkin. Mieli voi kiukutella muutosta vastaan ja harvoilla uusien tapojen omaksuminen menee kuin liukuhihnalla vaan muutos vaatii aikaa, sitoutumista, sopeutumista ja ymmärrystä itseään ja omaa inhimillisyyttä kohtaan. Voin melkeinpä luvata, että tulet kohtaamaan vastoinkäymisiä ja odottamattomia yllätyksiä matkallasi, jotka voivat saada sinut tipahtamaan polvilleen mutta sen jälkeen nouset ylös ja jatkat siitä mihin olet jäänyt. Meissä ihmisissä asuu sinnikkyyttä, joskus sitä vain täytyy kaivaa sieltä esille hieman kauemman aikaa mutta kyllä se sieltä löytyy kun pääsee itselleen mieluisan tekemisen pariin. Muutos on mahdollista kun itse HALUAA muuttua.
Näen kyllä oman peilikuvani päivittäin mutta olen tietoisesti ottanut hieman etäisyyttä sellaisesta voimaakkasta kehon ulkonäön ajattelusta. Tiedän, että kehossani on sellaisia alueita joista en niin pidä mutta mie keskityn siihen tekemiseen enemmän koska se tuntuu minusta tärkeältä. Olen totta puhuen jopa hieman väsynyt tähän loputtomalta tuntuvaan itsensä ja kehonsa vertailuun ja kriittisyyteen sillä mie olen surffaillut paljon omien ajatusteni kanssa kehoni ja ulkonäköni ympärillä. Tästä syystä olen tehnyt tietoisen päätöksen siitä ja olen alkanut muuttamaan tapaa jolla katson itseäni. Kuten tiedätte niin niitä hyviä ja huonoja päiviä tulee ja ne kuuluu itseasiassa tähän kokonaisuuteen sillä kriittiset hetket testaavat ja kasvattavat erityisen paljon meidän mieltämme. Ulkonäkö on ihmisille tärkeä asia, toisille enemmän ja toisille vähemmän ja mie tykkään siitä kun nykyään on muodissa itsensä hyväksyminen ja lempeys itseään kohtaan mutta kaikkien mieleen tämä ei ole. Muistan itsekin kuinka minun oli vaikeaa katsoa kehoani kun silmäni yhtäkkiä havahtuivat muutama vuosi sitten sen hetkiseen peilikuvaan sillä näin mitä elämäntavat olivat saaneet minussa aikaan. Painoni heitteli aika paljonkin kuuden vuoden aikana vaikka en varsinaisesti ylipainoinen kaiketi ollutkaan ja olenkin kertonut siitä, että minut sai ihan alkujaan liikkeelle jatkuvat kiputilat ja yleinen väsymys, vetämättömyys. Peilistä katsoi harmaa ja väsynyt nuori ihminen ja sillä hetkellä kun ymmärsin ja todella tunsin sen oloni kokonaisuudessaan, tilanne tuntui oikein vyöryvän minua päin ja tunteet alkoivat kierrellä pitkin kehoa. Ensimmäisenä tällaisissa tilanteissa nousee ilmoille herkästi itseinhon ja häpeän tunteet ja ne ovatkin täysin sallittuja tunteita. Negatiivisuus kuitenkin houkuttelee lisää negatiivisuutta ympärille ja nämä tunteet ovat varsin henkilökohtaisia koska ne ovat sinun tunteitasi joita sie kannat mukana siinä kehossa, joka saa sinussa aikaan lisää niitä negatiivisia tunteita. Me ei päästä niitä pakoon koska meidän elinympäristö on meidän keho ja peilikuva on henkilökohtainen asia.
Alaspäin katsova koira wallilla. WallTraining Center, Rovaniemi.
OHJAUS JA YHTEISÖ
Minulle on tärkeää, että tekemiseni on sellaista mikä saa minut innostumaan. Tekemisessä pitää olla se punainen lanka ja siinä pitää olla se jokin mikä niin sanotusti sytyttää. Mikä saa minut syttymään? Tekemisen mielekkyys ja monipuolisuus. Mie tykkään tehdä esimerkiksi kehonpainoharjoittelua ja pidän erityisesti WallTraining Centerin tunneista sillä siellä mie pääsen liikuttamaan kehoani tavoilla, jotka minulle sopii ja saan oppia omasta kehostani ja sen toiminnasta uusia asioita. Saan hyödyntää wallia, vyötä ja muitakin apuvälineitä mutta kehoni on se päätyökalu mielen tukiessa liikettä. Tämä piirre voi koukuttaa lajissa kun lajissa. Minua innostaa se kun minun pitää esimerkiksi suunnata oma keskittyminen kehooni, sen linjauksiin, lihasten aktivointiin ja liikkeeseen. Saan kiksejä kehon toimivuudesta ja vastaavasti mieltäni kehittää ne tilanteet kun koen kehoni toimivuuden ja liikeradat jollain tapaa rajoittavaksi. Yhteisö on yksi tekijä, mikä saa minut liikkeelle, kannustavat ja iloiset kanssatreenaajat piristävät hassuilla jutuillaan ja treenitunnin yhteydessä saadaan mahdollisuus vaihtaa kuulumisia. Mikäs sen mukavampaa kun lähteä sinne omalle kotisalille hymyssä suin kun tietää, että määränpäässä odottaa kiva tekeminen ja ihmiset!
Ammattitaitoinen ohjaus ja luottamus ohjaajan ja ohjattavan välillä ovat olleet itselleni tärkeitä seikkoja aina. Minulla on sellaisia huomiota vaativia erityispiirteitä kehossani ja näistä asioista tuntuu miellyttävämmältä keskustella kun tietää, että luottamus kulkee keskustelun matkassa ja tiedän, että kertomani asiat jäävät meidän kahden väliseksi. Henkilökohtaiset asiat voidaan keskustella kahden kesken eikä omia asioita tarvitse huudella koko salin kuullen. On paljon sellaisia asioita joita me ei haluta kaikkien tietävän ja asioita, jotka eivät edes kuulu muille mutta jotka voi olla ohjaajan tärkeää tietää ennen tuntia. Muistathan sen, että ohjaaja on aina meitä kävijöitä varten paikalla joten ei ole syytä jättää kertomatta jos esimerkiksi on ollut kiputiloja kehossa koska ”ei viitsinyt sanoa ääneen tai ei viitsinyt kertoa ohjaajalle”. Tällaisten seikkojen esille tuominen on yksilön vastuulla. Tunneilla joilla itse käyn (paikasta riippumatta) rohkaistaan kommunikoimaan ja tuomaan esille omia kehontuntemuksia ja esimerkiksi korostetaan sitä, että asentoihin ei ole syytä jäädä mikäli asento aiheuttaa kipua tai puutumista.
Ammattitaitoinen ohjaus opettaa minulle paljon asioita omasta kehostani ja minua kiinnostaa miksi keho toimii kuten se toimii. Olen erityisen iloinen löydettyäni walltraining-tunnit sillä olen saanut oppia käytännössä kuinka moniin asioihin liike auttaa ja kuinka me voidaankaan tehdä meidän hyvää meidän omalle ololle ihan pienen pienilläkin liikkeillä. Koen, että minulla on enemmän mahdollisuuksia kuin rajoituksia tekemisen suhteen ja olen saanut kokea sitä kuinka erilaiset jumi-tai lukkotilat kehossa ovat helpottaneet lempeän liikkeen myötä. Sairaana ei tietenkään ole asiaa tunneille mutta jos minulla on tuntunut vaikka selässä jumia niin minun ei ole tarvinnut jäädä wallilta pois vaan olen kertonut ennen tunnin alkua olostani ja olen saanut ohjeita omaan harjoitukseeni. Tällaisessa tilanteessa helposti ajattelee, etten voi osallistua tunnille koska en pysty treenaamaan mutta olen saanutkin tehdä omaa kehoani kuunnellen seinällä eri liikkeitä kuin muut ja tunnin päätteeksi olo on ollut parempi. Tämä on ollut sellaista opettelua itselle, opettelua sen suhteen kuinka paljon liike meille voikaan antaa ja kuinka paljon erilaista liikettä onkaan olemassa. Käytännössä olen oppinut huoltamaan kehoani ja omaksumaan sellaisia ajatuksia, että voin erilaisilla valinnoilla vaikuttaa pitkin päivää siihen kuinka mie voin.
Kuinka innostavaa onkaan kun löytää itselleen tapoja ladata akkuja ja kokea tämä mieletön energian määrä! Siis tämä on huikeaa. Kuinka paljon minussa voikaan olla virtaa ja iloa! Minulla nämä lempeät rullailuhetket ovat tuokioita, jolloin olen mie lataudun. 
Rentouttavan ja meditatiivisen liikkeen lisäksi yhdistän joogapyörän joogan asanoihin ja teen pyörän kanssa lihaskuntotreeniä. Voit laittaa joogapyörän selän ja seinän väliin ja rullailla kevyesti liikkeellä tai voit nojata pyörään kuten tässä yllä olevassa kuvassa. 
Pääset lukemaan pari aiempaa joogapyöräaiheista kirjoitustani:
MARRU MARMELAADI 