Pari sanaa avoimuudesta

”Puhuminen on naisten hommaa”

Onko avoimuus ja tunteista puhuminen heikkoutta ja sallittua vain naisille? Osoittaako nämä piirteet ihmisessä heikkoutta? Minun mielestä ei. Olen lukemattomia kertoja törmännyt tilanteisiin, joissa ihminen itse määrittelee itsensä heikoksi jos näyttäytyy haavoittuvana toisen edessä tai osoittaa tunteensa esimerkiksi itkemällä. Tässä yhteiskunnassa on myös opittu siihen, että esimerkiksi ”miehet eivät osoita tunteitaan” ja ”miehet eivät herkistele”. Onneksi viime aikoina on kuitenkin näkynyt merkkejä ihmisten asenteiden kehittymisestä ja vanhojen ajatus- sekä asennemallien rikkoutumisesta sillä nämä eivät palvele ihmisiä. Miksi tunteiden ilmaisu ja sen salliminen olisi sukupuolesta kiinni?

Tänään ajatuksissa on avoimuus, tunteiden käsittely ja ilmaisu. Ihminen on itselleen todella ankara ja usein meiltä löytyy kyllä ymmärrystä ja myötäelämisen taitoa toisia kohtaan mutta itseämme kohtaan olemme mitä ankarampia kriitikkoja. Mistä tämä johtuu? Miksi me olemme ilkeitä itsellemme tai esimerkiksi näemme omin silmin itsemme jotenkin alempiarvoisena muihin verrattuna ja koemme, että ”enhän mie voi noin tuntea tai ajatella..” Minun mielestä avoimuus on vahvuutta siinä missä tunteiden osoittaminen ja asioiden kohtaaminen. Pakoilu ei kehitä meitä eikä se auta meitä vaikeiden tilanteiden yli, tai noh, itseasiassa joskus voi olla sellainen tilanne, että selviytymisen vuoksi pieni pakomatka on se mikä auttaa hetkellisesti mutta jossain kohtaa se minkä jätämme taaksemme, löytyy edestämme. Ongelmissa ei ole parasta ennen päiväystä eikä niiden päivämäärät mene niin sanotusti umpeen vaan ne asiat, joita me pakoilemme nousevat siihen eteemme lopulta kuitenkin.

mie

Mieli ja tunteet luovat hyvinvoinnin perustaa siinä missä fyysisestä hyvinvoinnista huolehtiminenkin. Sanotaan, että ihmisen mielessä käy päivän aikana noin 70 000 ajatusta ja ajatusten mukana syntyy jonkinlainen tunnetila, joten tämän kautta ajateltuna päivän aikana koettujen tunteidenkin määrä on valtava. Meillä on koko ajan joku tunnetila päällä ja näiden tunnetilojen sulkeminen tai hiljentäminen ainoastaan lisää painetta niin kehossa kuin mielessäkin. Keho-mieli on tiivis kokonaisuus. Olen miettinyt tunteiden hallintaa. Hallinta on voimakas sana tässä yhteydessä, voiko omia tunteitaan käytännössä hallita ja miksi tunteita ylipäätänsä pitäisi hallita? Maaret Kallio kirjoittaa Lujasti lempeä-kirjassaan tunteiden säätelystä ja siitä kuinka säätely on lohdullisempi ja inhimillisempi keino. Mie olen samaa mieltä sillä omalla kohdallani säätely jättää lisää tilaa ja väljyyttä tunnetilojen käsittelyyn; niiden vastaanottamiseen, tunnistamiseen, tiedostamiseen ja sietämiseen.

Tunteiden kontrolloimisesta tunteiden säätelyyn 

 Johtuuko ajatus tunteiden hallitsemisesta siitä, että me jaotellaan tunteet niihin, joita on niin sanotusti hyväksyttyä tuntea ja niihin, jotka automaattisesti koetaan ihmisen heikkouden osoituksena koska me ollaan opittu siihen, että on niitä sallittuja ja ei sallittuja tunteita? Onko taustalla jo lapsena kotona opitut mallit tunteiden ilmaisusta, säätelystä ja siitä kuinka tietyt tunteet ovat jollain tapaa parempia kuin toiset? Kallio kirjoittaa Lujasti Lempeä-kirjassaan tunteiden ali- ja ylisäätelystä. Ihminen on voinut oppia omien kokemusten kautta hiljentämään tietyt tunnetilat tai esimerkiksi tunteiden ilmaisu on olosuhteista johtuen ollut siellä toisessa ääripäässä. Käsittelyn ja asenteen takana on opitut mallit, jotka ohjaavat, taustalla on omat kokemukset: yksi on oppinut vetäytymään ja hiljentämään tunteensa ja toinen ilmaisemaan erittäin voimakkaastikkin omat tunteensa.

lujastilempea2

Olen kirjoittanut paljon kontrolloimisesta eri asioiden ja tunteiden yhteydessä. Tunteellaeläjänä haluan sen konrolloimisen sijaan vaikuttaa siihen miten suhtaudun pinnalle nouseviin tunteisiin ja kuinka otan ne vastaan. Kalliota lainaten, voimme oppia vahvistamaan myönteisiä tunnetiloja ja rauhoittamaan sekä sietämään negatiivisia tuntemuksia. Meidän ei tarvitse tuomita itseämme ja kokemiamme tunteitamme. Lisäksi uskon siihen, että kaikki tunteet ja ajatukset on päästettävä ulos tavalla joka sopii sinulle ja ilmaisuvaihtoehtoja on. Toiselle sopii kirjoittaminen ja toiselle puhuminen jne. Meinasin kirjoittaa tähän, että ajatukset ja tuntemukset on päästettävä rohkeasti ulos mutta ei minulla ainakaan ole aina ollut rohkea olo juuri sillä hetkellä kun olen päästänyt ihmisen lähelle sisintäni ja paljastanut sellaisia tuntemuksia, jotka ovat aiheuttaneet oikein tunteiden kuohun sisälläni. Silloin on ollut todella pieni, hauras ja suorastaan alaston olo toisen ihmisen edessä mutta olen sen jälkeen kokenut yllättynyt positiivisesti niistä hämmentyneistäkin vapautumisen ja helpotuksen tunteista. Olen havahtunut siihen, että lukuisia kertoja olenkin itse omilla opituilla ajatusmalleillani jo tuominnut itseni toisen silmissä ja ihminen, jolle olen tunteeni avannut, onkin ollut todella ymmärtäväinen eikä ole tuominnut minua tai nähnyt minua heikompana vaan kannustanut minua siihen jatkossakin.

Mitä ajatuksia aihe sinussa herättää?

 

 

 

%d bloggers like this: