”Let it go” – kadutko jotain? Kulkevatko menneet asiat painolastina mukana mielessä?

MITÄ SEURAAVAKSI?

Mietiskelin edellisen Myönnän, olen väsynyt ja uupunut-kirjoituksen jälkeen, että mitä kirjoitan seuraavaksi. Aihe meni todella syvälle henkilökohtaisiin asioihin, pitäisikö sen jälkeen kirjoitella jostain kevyemmästä aiheesta? Vai jakaa vielä syvimpiä asioita ja ajatuksia tänne, kaikkien luettavaksi? Mie en osaa kirjoittaa pakon sanelemana ja haluankin säilyttää kirjoittamisessa oman vapauden. Täällä minun ”ei ole pakko eikä pidä vaan täällä mie saan kirjoittaa vapaasti.” Ja tätä ajatusta mie olen myös onnistunut viemään jonkin verran käytännössä omaan elämääni. Jokin minussa silti vielä kamppailee tämän itselleen lempeän ja armollisen ajatuksen kanssa..enkä osaa sanoa mikä. Vielä.

Olen sanaton saamastani palautteesta niin tutuilta kuin tuntemattomilta. Jutun lukijamäärät ovat ollet ennätykselliset ja kiitin jo henkilökohtaisissa vastauksissa avoimuudesta ja rohkeudesta kun jaoitte minulle tarinanne ja haluan vielä täälläkin kertoa kuinka mielettömiä kasvutarinoita ihmisillä onkaan. Elämän kovuus ja vaikeus saa sanattomaksi, te olette urheita! Kuinka monet viettääkään hetkiä samojen ajatusten parissa samaan aikaan, Yksin. Se on surullista mutta onneksi esimerkiksi tämä some voi olla yksi yhteydenpitokanava kuten muutaman lukijan kanssa juttelimmekin. Omien vaikeiden asioiden kirjoittaminen ei ole helppoa, tiedän sen omasta kokemuksesta ja arvostankin sitä ihmisten avoimuutta kahdenkeskisissä viestien vaihdoissa. Mie olen huomannut, että saan kirjoituksiini valtaosan palautteesta yksityisviesteillä eri kanavia pitkin. Kommentointikanava on vapaa, jos kirjoitukset herättävät sinussa ajatuksia.

Tällainen vapaa kirjoittaminen omalla kohdallani avaa ajatuksia rentouttaen mielen pikkuhiljaa. Ajatuksille voidaan heittää  herättelevä porkkana kuten jokin teema tai kysymys, joka avaa ajatuksia aluksi ja sen jälkeen sana on vapaa. Oletko kokeillut kirjoittamista, auttaako se sinulla saamaan ajatuksiin selkeyttä? Jos kirjoittaminen ei ole sinun juttusi niin mikä keino sinulla rentouttaa ajatuksia? Anna tunteiden ja ajatusten purkautua siirtyä paperille, konkretisoitua. Sinullekkin voi olla tuttua se aloittamisen vaikeus esimerkiksi juuri kirjoittamisen kanssa. Saat ajatuksen ja ehdit jo innostua mutta samassa hetkessä mieli blokkaa tämän kyseenalaistamalla ”Ei noin voi sanoa”, ”tämähän kuulostaa pöljältä..äh, en osaa kirjoittaa.” Tai koitat saada jotain kirjoitettua ylös mielessä juoksevista ajatuksista mutta paperilla näkyy vain ylisutattuja lauseita ja omasta mielestä epämääräisiä sanoja rivissä, jotka eivät muodosta järkevää lausetta. Lopulta tuijotat tyhjää muistikirjan sivua tai tietokoneen näyttöä ja turhaudut. Tämä on tuttua itselleni. Älä pelkää suotta, havainnot ja jopa turhautuminen kehittävät meitä ja kirjoittaminen voi olla antoisa vaikkakin kasvukipujen saatoittama matka kohti itsetuntemusta. Usein kirjoittamisen aihe on kirkkaana mielessä mutta sillä hetkellä  sanat luovat sen tarinan, joka tänne syntyy..sen takia mie tästä niin kovasti tykkään! Alkuperäinen aihe voi muuttua kirjoittamisen myötä ja aihe ottaakin aivan uuden suunnan, yllätyksellisyys virkistää ja mieli herää kun pääsee uusien ja vanhojen asioiden pariin.

IMAG2476.jpg

Mietin kuinka suhtaudun nyt omaan käytökseeni viimeisen puolen vuoden aikana ja mistä syistä olen pettynyt itseeni kun olen uupunut? Mikä minua kaduttaa?

IRTI TUNNETILOISTA JA AJATUKSISTA

Mie olen kirjoittanut blogissa omista irtipäästämisen kokemuksistani ja jakanut hetkittäin onnistumisen ilojani ja käsittelen asioita, jotka ovat elämässä juuri nyt. Tarkoituksena ei ole toistaa kerta toisen jälkeen samoja aiheita yksipuolisesti mutta tässä kirjoituksessa palaan jälleen tunteiden ja ajatusten irtipäästämiseen. Aihe on enemmän kuin ajankohtainen viitaten edellisen kirjoituksen sisältöön. Olen pettynyt itseeni, sitä en halua kieltää. Olen pettynyt itseeni koska tein sen jälleen ja pakenin asioita. Perustelin kaiken johtuneen käden tilanteesta vaikka siellä oli paljon muutakin aiheuttajia ja syitä, jotka pikkuhiljaa nakersivat väsymykselle tietä yhdessä sen kanssa, että mie koitin tietoisesti keskittyä vain positiivisempiin asioihin koska taisin jo silloin kokea, ettei minulla ollut voimavaroja kaikkien haastavien asioiden kohtaamiseen ja käsittelyyn.

Oliko se itsesuojelua vaikka tiedossa onkin se tosiasia, että käsittelemättömät, taaksejätetyt asiat ilmestyvät meidän eteemme jossain kohtaa? Ehkä mie koitin hakea lohtua tilanteeseen niistä asioista mitä pystyin tekemään, kuten meditoinnista ja yinjoogaharjoituksista ja keskittymällä niihin koitin blokata ikävät asiat pois mielestä vaikka samaan aikaan olinkin tiedostanut eteentulleet tilanteet. Tämä voi kuulostaa hullulta mutta kuvaa sitä kuinka mieli sopeutuu ja koittaa selvitä, ainakin omalla kohdallani.

kuvitus2.jpg

Olen saanut kuitenkin sisäistettyä sen ajatuksen, etten halua katua mitään ja paikoittain olen huomannut, että hitto soikoon! Jotain on tapahtunut sillä otan tilanteet eri tavalla vastaan. Tällaiset lyhyetkin tunnetilojen vaihtelut on hyvä käydä läpi mielessään sillä esimerkiksi kehokin reagoi tunteisiin ja patoutuessaan tunteet kuormittavat sekä mieltä että kehoa.

Odotin reilu parisen viikkoa sitten löytäväni itseni tilanteesta, jossa kirurgi toteaisi kaiken menneen suunnitellusti ja tilanteen ”ratkaisu” tuntui lähestyvän, se hetki että saisin tämän päätökseen. Nyt kun olen myöntänyt itselleni, että olen kiertänyt tiettyjen faktojen ympärillä mutta en ole käsitellyt niitä..tulee aika kohdata ne. En aio kuitenkaan heti ohjata ajatuksiani pitkälle sillä en pysty käsittelemään niitä samalla tavalla kuin energisenä. Lepo tekee mielellekkin hyvää ja tämä ajatusten purkaminen puhdistaa ajatuksia. Toisaalta minua kaduttaa se, että kävin taas tämän asian kanssa häpeän tunteiden luona mutta toisaalta, sain käännettyä ajatuksen parempaan ja se oli onnistuminen. Joskus negatiivisesta ajatuksesta kehittyy jotain muuta.

Katuminen on hyväksi sopivissa määrin mutta se ei tuo tilanteisiin mitään rakentavaa mikäli sillä on liian suuri osa ihmisen luonteessa. Toiset ääripäät eivät juuri tunne katumusta ja antavat omien perusteluiden jyllätä katumisen tunteet ja toiset kokevat sen erittäin voimakkaana. Tunne voi olla myös tasapainoisesti muiden tunteiden joukossa. Olen kuullut lukuisia kertoja sanottavan kuinka omia sanomisiaan ja tekojaan ei pysty muuttamaan eikä kannata jäädä niiden vanhojen muistojen kanssa elämään kuljettaen niitä mukana. Tämä tosiasia pätee minun ja varmasti monen muunkin elämään juuri tällä hetkellä ja on viitoittanut omaa kasvuani kohti minuutta, vanhan minäkuvan rikkoontumista ja uuden syntymistä. Kokonaisuuden kannalta minulla ei ole mitään kehittymisen mahdollisuuksia, jos keskityn syyllistämään itseäni siitä kuinka yritin kestää ja jaksaa enkä ”onnistunut” siinä tai jos vain kadun ja häpeän jotain inhimillisiä tunnetiloja ja niiden kohtaamista. Itsensä jatkuva syyllistäminen tai oman käytöksen häpeäminen ja katuminen ei vie meitä eteenpäin vaan juurruttaa meitä omasta tahdostamme menneeseen ja menneisiin tapahtumiin.

Seuraava lause kuulostaa kaikkea muuta kuin järkevältä mutta tämä väsymys ei ole toisaalta yllätys…vaikka toisaalta tilanne pääsi kuitenkin yllättämään. Niin, toisaalta ja toisaalta. Tässä minun tilanteessa korostuu useiden asioiden molemmat puolet ja se on hämmentävää. Mieli on minun onneksi napannut kiinni jostain syystä kiinni hyvistä puolista ja se olen saanut tilanteisiin näkökulmia eikä ajatukset ole vaipuneet synkkyyteen. Kärjistettynä: tasapainoinen, itsevarma ja energinen, kaikissa voimissaan oleva ihminen tekee usein hyviä päätöksiä, joiden lopputulosten kanssa on sinut kun taas väsyneenä ja uupuneena mieli on epävarma, väsynyt ja heikko ja on alttiimpi voimakkaammille reaktioille ja tunnetiloille kaikissa kohtaamissaan tilanteissa.

kuvitus3.jpg

Väsyneenä ajatukset epäröivät, mietiskelen usein liikaa ja lopulta asiat kasvavat liian monimutkaisilta tuntuviksi ja lopputuloksena on ”Äh, en mie tiiä…” Epävarmat ajatukset eivät myöskään edesauta rauhan tunteen syntymistä tai oloa mielessä vaan usein tuntuu, ettei ajatusten pyörittämistä saa loppumaan ja mielessä pyörivien ajatusten nopeus vain kasvaa. Joskus on hyvä antaa ajatuksille rauha ja ottaa niihin etäisyyttä, palata niiden pariin kun mieli on virkeämpi. Mie olen huomannut, että väsyneenä odotan toisinaan mieleltäni liikoja ja olen turhan ankara. Miksi itse toimin niin vaikka muita vastaavissa tilanteissa olevia kehottaisin lempeästi hellittämään?

 Itsensä kanssa on saanut tehdä paljon töitä sillä esimerkiksi ristiriitaiset tunteet ovat usein seuranneet väsyneenä tehtyjä päätöksiä ja ajatuksia. Ristiriitaisuuden ja monen muunkin pääsääntöisesti kuluttavan tunteen tilalle tavoittelen hyvällä tavalla itseäni kehittäviä tunteita. Katumuksen tunteen loputon mukana kantaminen ei palvele sinua vaan kehittävämpää on kohdata ne syyt, jotka tilanteessa nykyisessä tai menneessä tilanteessa aiheuttavat katumusta ja oppia niistä, niin omasta käytöksestä kuin tilanteesta ylipäätänsä.

Omien ajatusten kanssa on tärkeää oppia elämään ja suvaitsemaan niitä sillä tunteita on varsin paljon ja kokemukset tuovat niitä uusien tilanteiden myötä lisää.

Voit kohdata irtipäästämisen haastavuuden niin ihmissuhteissa kuin ajatustasollakin. Kaksi oleellista keinoa, jotka olen kokenut hyviksi on ollut rehellisyys itseään kohtaan ja tehtyjen ”virheiden” kohtaaminen ja hyväksyminen, näiden avulla olen päässyt eteenpäin. Nämä kaksi asiaa ovat auttaneet minua katumuksen käsittelyn kanssa. Ja tosiaan, kirjoitin vasta pari päivää sitten päivityksen, jossa totesin vakuutelleeni itselleni jotain muuta kuin mitä oli todellisuudessa meneillään ja tämä kokemus on ollut arvokas sillä ensiksikin se avasi silmäni ja toiseksi se oli hyvä ja tärkeä muistutus minulle siitä, että pitää opetella tuntemaan omat rajansa ja samalla oppii kehittämään itseänsä.  Sitä turhautuu helposti mutta tilanne kehittyy kun harjoittaa pikkuhiljaa pidempiä aikoja omaa keskittymistään ja avoimuuttaan. Ja muistathan, että peiliin katsominenkin voi haastaa maltin sillä omien tunteiden ja ajatusten todellinen myöntäminen itselleen on haastavaa ja vie aikaa kaiken tämän tapahtuvan elämän keskellä. Lempeyttä mukaan!

Haluan olla ja hengittää tässä hetkessä ja suuntana tulevaisuus mutta just nyt en halua ”päästä” ajatuksissani minnekkään vaan haluan nautiskella tästä fiiliksestä minkä kirjoittaminen antaa.

💗 Marru

%d bloggers like this: