Kommunikointi ja pienetsuuret eleet, jotka tulevat suoraan sydämestä

Ne pienetsuuret eleet, jotka yllättävät, tuovat turvaa, lämpöä, rakkautta, myötätuntoa tai osoittavat kunnioitusta. Pienet eleet elämässä, parisuhteessa, ystävyyssuhteissa tai vaikka työpaikalla tuovat iloa ja antavat voimaa kun ne tulevat suoraan sydämestä. Vilpittömyys ja ystävällisyys antavat voimavaroja mielelle ja auttavat meitä myös vaikeissa tilanteissa vahvistaen ihmisten välisiä tunnesiteitä lämpimien kokemusten myötä. Mie tykkään siitä ajatuksesta, että vähemmän on enemmän ja pienet eleet, jotka tulevat suoraan sydämestä saavat minut tuntemaan enemmän lämpöä kuin isoltakin tuntuvat teot, joissa ei ole mukana sitä vilpittömyyttä ja sitä tunnetta joka nostaa sen lämmön ja lähimmäisen rakkauden pintaan.

Screenshot_20171011-100239.png

Pienet eleet kuten kadulla vastaantulevan tuntemattoman suoma hymy tai ystävällinen katse piristää silloin kun itse on väsynyt ja vaikkapa tuntemattoman ihmisen ele kuten ulko-oven avaaminen tuo hyvän mielen. Sitä näkee ja kokee enemmän kun nostaa katseen ylös sieltä tien pohjalta. Kaupasta lähtiessä myyjälle suunnattu kiitos hymyn kera voi kantaa häntä pitkälle päivään tai parhaimmassa tapauksessa jopa pelastaa kyseisen myyjän loppupäivän.

Nämä ovat ilmaisia eleitä ja pieniäsuuria asioita, joita usein erehdytään pitämään itsestäänselvyyksinä sillä sitä ne eivät välttämättä tänä päivänä ole. Kaduilla ja työmaailmassa kiidetään tuhatta sataa ja päivän päätteeksi suunnataan väsyneenä kauppaan ja päällimmäisenä on ajatukset kotiin pääsystä ja arjen askareista. Työpäivä on läpsinyt pitkin poskia ja tunteet on pinnassa, ja ystävällisyys voi herättää tällaisissa tilanteissa vastareaktion omien fiilisten pohjalta ”miksi minun pitäisi olla tuntemattomalle mukava” tai ”mitä se tuokin tuossa hymyilee kun mulla ketuttaa”, mutta miksi sitä kiukkua ja turhautumista pitäisi välittää ympärilleen? Pienet kauniit eleet tutuilta ja tuntemattomilta voivat muuttaa niitä fiiliksiä ja antaa loppupäivälle uusia mahdollisuuksia.

Screenshot_20171011-100302.png

Kommunikoinnista

Joistakin ihmisistä oikein huokuu hyvä ja lämmin fiilis ja kanssakäyminen tuntuu luontevalta. Vastavuoroisuus ja molemminpuolinen kunnioitus vahvistaa kanssakäymistä ja esimerkiksi itselleni kunnioitus on yksi tärkeimpiä asioita kuuntelutaidon lisäksi.  Ihminen voi saada tukea ja rohkaisua tilanteisiin juttelemalla ja käymällä läpi tunteita ja kokemuksia esimerkiksi ystävän kanssa. Juttutuokioissa selviää moni asia kuten se osaako molemmat osapuolet kuunnella ja saavatko molemmat mahdollisuuden puhua. Kuuntelemisen taitoa ei kaikilla syystä tai toisesta johtuen ole tai kuunnella osataan mutta toisen asiat eivät yksinkertaisesti kiinnosta. Joku voi kuunnella vain pakon edessä eli odottaen vuoroaan päästäkseen itse kertomaan ajatuksiaan ja omia asioitaan.

Toisen huomioonottaminen on tärkeää ja kommunikointi on vastavuoroista. Kuuntelemalla ja kommentoimalla osoitat olevasi kiinnostunut toisen ihmisen elämästä. Sitten on niitä tapauksia, jotka keskittyvät elämään oman elämänsä keskiössä, ottavat huomion itselleen ja jopa vaativat sitä ja kertovat asioistaan mutta eivät huomioi toista ja lähestyvät vain silloin kun ovat jotain vailla. Toinen, kuunteleva osapuoli saa niskaansa asiat ja kun ajatukset on saatu purettua, voidaan keskustelu päättää. Tällaiset ihmiset, jotka ajattelevat lähinnä vain omaa napaansa eivätkä anna esimerkiksi tukea ovat itsekkäitä ja ajattelemattomia. Koen, että tällaiset ihmiset kokevat olevansa parempiä syystä tai toisesta johtuen ja heillä puuttuu empatia sekä sympatiakykyä.

Tällainen itsekkyys saa minut voimaan pahoin ja aiheuttaa itsessäni vastareaktion. Toinen osapuoli kuuntelee ja antaa olkapäänsä tueksi ja häntä käytetään itsekkäästi omien tarpeiden mukaan. Huomioonottaminen voi olla niinkin yksinkertainen juttu kuin ”Mitä kuuluu?”-kysymyksen esittäminen. Miekin olen törmännyt tällaisiin tapauksiin ja kutsun heitä energiasiepoiksi enkä ole tietoisesti tällaisia ihmisiä pitänyt pitkään elämässäni koska..miksi pitäisin? Voin valita sen sijaan elämääni ihmissuhteita, joissa pätee molemminpuolinen kunnioitus ja arvostus.

Screenshot_20171011-100249

On antoisaa käydä keskusteluja uusien tuttavuuksien ja vanhojen ystävien kanssa, joiden kanssa kemiat kohtaavat, heittää välillä aivot narikkaan ja nauttia pienistä asioista yhdessä. Jakaa onnistumiset ja surut, kyseenalaistaa elämän tapahtumia ja olla ymmärtämättä ihan kaikkea.

Mie arvostan ihmisiä, jotka osaavat olla onnellisia toisten saavutuksista ja osoittavat sen eivätkä ensimmäisenä ajattele, että onnistuminen kuuluu vain heille itselleen. Arvostan ihmisiä joiden kanssa voi jakaa onnistumisen tunteet pelkojen voittamisessa sen sijaan, että toisen onnistumisen ajatellaan olevan itseltään pois. En tarvitse elämääni ihmisiä, joilla ei ole tajua lähimmäisten kunnioituksesta tai jotka eivät vilpittömästi halua olla osa elämääni..kuka ylipäätään tarvitsee tai haluaa sellaista ”ystävää”? Viime aikoina mie olen muuten huomannut omien tuntemusteni olleen pelottavan usein oikeassa, aistin tapahtuvia muutoksia välimatkojenkin takaa ja jokin ääni (intuitio?) varoittelee mikäli se on tarpeen. Aikoinaan olen ollut aivan liian sinisilmäinen, haluan uskoa yleisesti ihmisten hyvyyteen mutta en halua enää päästää elämääni ihmisiä, jotka ovat katkeria, kateellisia tai omahyväisiä, sellaiset persoonat ovat kuin myrkkyä.

Ihmisen perusluonne on tietynlainen huolimatta elämäntilanteista, tietenkin tapahtumat kasvattavat ja voivat vaikuttaa voimakkaastikkin ihmisen persoonaan mutta pohjimmiltaan ihmisen perusluonne on nähtävillä tilanteessa kuin tilanteessa. Ihmissuhteet ja kommunikointi eivät omien kokemusteni pohjalta ole yksinkertaisia asioita. Joskus ihmissuhteissa herätään siihen kuinka ollaan ajauduttu erilleen tai koetaan jonkin muuttuneen suhteessa, esimerkiksi kunnioitus ei tunnu tai näy kommunikoinnissa eikä keskustelu ei suju enää luontevasti tilanteen muuttuessa. Vastavuoroisessa keskustelussa ajatukset saavat uusia näkökulmia, olen lukuisat kerrat saanut itseni vapautettua vääristyneistä ajatuksista ja havahtunut pohtimaan kuinka suhtaudun omiin ajatuksiini.  Mie saan hyviä fiiliksiä saadessani jakaa ystävien kokemuksia ja saadessani myötäelää tilanteita. Yhdessä koetut tilanteet antavat myös minulle mahdollisuuden miettiä omaa käytöstäni muita kohtaan ja mahdollisuuksia kehittyä erityisesti avoimen kommunikoinnin myötä. Mieli rauhoittuu ja mahdolliset ajatusten solmut aukeavat.  Mikä teille on tärkeää kommunikoinnissa?

”The biggest communication problem is we do not listen to understand. We listen to reply.”

❤ Marru

 

 

%d bloggers like this: