Lomatunnelmissa: paku, pariskunta ja koirakolmikko tienpäällä

Pieniä palasia lomatunnelmista

Me lähdettiin vajaa parisen viikkoa sitten Rovaniemeltä kesäloman viettoon ja kyllähän tämä on ollut ikimuistoinen reissu meille. Aloitin tämän jutun kirjoittamisen jo useampi päivä sitten mutta elämä tienpäällä on juurikin sitä hetkessä elämistä ja vapauksien ottamista, koska LOMA ja tilanteet voivat muuttua yllättäen ja tässä tapauksessa kirjoittaminen onkin saanut jäädä odottamaan tätä sopivaa hetkeä. Nyt sormet jo nakuttaa tuhatta ja sataa ja ajatus on aivan irti, tämä tunnehan se olikin parasta kirjoittamisessa. Haluan kertoa teille meidän ekasta lomaviikosta tienpäällä! Teemana oli pakulla kotimaassa matkailu, majapaikka ja tarvittavat tavarat kulkivat mukana ja seuraavaksi kerron teille reissukuulumisia.

20170620_235815

Reissussa luodaan muistoja omalla läsnäololla ja yhdessä olemisella, se on tärkeintä.

Mie rakastan kirjoittamista mutta viime viikkoina omiin ajatuksiin on noussut sellainen someähky, joka on vilistänyt mielessä. Olen itsekin aktiivinen somessa pääasiassa kuvien ja blogikirjoitusten muodossa mutta alati päivittyvien feedien luoma ruuhka luo someähkyä ja tuntuu välillä vaikuttavan omaankin somekäyttäytymiseen ja tällä tarkoitan esimerkiksi teksti-ja kuvajulkaisujen määrää ja sisältöä. Joku on todella aktiivinen ja innostaa kuvillaan itseäkin omien intohimojen pariin mutta välillä ajatuksissa kuitenkin vilahtaa ”kirjoitanko riittävän usein” ja olenko ”riittävän aktiivinen” esimerkiksi blogin saralla. Somekin kuvastaa mielestäni jollaintapaa tehokkuutta, sitä parempaa elämää jota kuvissa voidaan elää periaatteessa vain kuvien ottoa varten. Tämä on kärjistelyä mutta sitä se täydellisyyden tavoittelu usein on, kaikkien kohdalla näin ei ole mutta tämä ilmiö on puhututtanut paljon viime aikoina. Tämä on mielenkiintoinen aihe sillä itsekkin bloggaajana ja julkaisuillani annan tietynlaisen kuvan itsestäni ja käytän somea aktiivisesti. Omat julkaisut ovat kuva- ja blogipainotteisia ja tykkään siitä kun saan valita kuvien joukosta esimerkiksi tekstiin sopivia kauniita kuvia mutta täydellisyyden tavoittelua..hetkissä on usein se mitä ollaan kaivattu ja tarvittukin ja niiden hetkien, tunnelmien jakaminen on minun sydämen juttu mutta en halua kaunistella asioita. Miksi valmiiksi kauniit asiat tarvitsisivat vielä sellaisen ylistyksen? Asenne määrää hyvin pitkälti meidän mentaalista, henkistä puolta ja omaa elämää ohjaa positiivinen, elämänjanoinen asenne, jonka kautta mie vapaudun kertomaan elämästäni myös niitä vaikeita asioita. Kirjoittamisen tyyli on paikoittain todella hempeää, kertoilevaa ja makeaakin ja aihe voi samaan aikaan olla kipupisteiden kohtaamista. Tämä on minun tyylini ja tuntuukin omalta, erilaisten ajatusleikkien jakaminen ja niiden ääneen pohtiminen. Toisilla on suorasukaisempi tyyli ja se on ollutkin viime aikoina in -ja sanon tämän positiivisella tarkoituksella sillä se jo kuvastaa sitä, että realismi ja esimerkiksi tavallisten ihmisten elämä arkisine asioineen ja kokemuksineen kiinnostaa filtterimuokkausten sijaan. (Filtteritkin on itseasiassa jees, eiköhän kaikki tiedä jo, että tälla haetaan takaa enemmänkin sitä ajatusta, että omaa ulkonäköä koitetaan muokata ja muuttaa ja lopulta kuvassa on vaan siloiteltu versio ihmisestä. Eli korostamisen sijaan vääristetään omaa kehoa, muokataan pienemmäksi ja kapeammaksi.) Lukijoille välittyy fiilis, johon he voivat samaistua omalta osaltaan ja kokemusten pohjalta vaikkapa terveellisten elämäntapojen omaksuminen saa kimmoketta.

20170627_095708.png

Some elää 24 tuntia vuorokaudesta ja siellä on koko ajan jotain tekeillä. Nämä fiilikset ovat vaikuttaneet omaan kirjoittamiseen ja julkaisujen tahtiin sillä tulee hetkiä jolloin ei halua olla siellä somen ytimessä vaan kaukana netin luomasta ruuhkasta. Sitten on niitä hyviä ja iloa tuottaviakin puolia mutta jotta tämä kirjoituksen aihe ei leviä ihan käsiin niin palataan lähemmäs kirjoituksen alkuperäistä aihetta. Onhan some myös tehokas ja nopea väline jakaa ajatuksia ja positiivista fiilistä ympärilleen mutta se kun voi olla myös tavoittelemattomissa, on vapauttavaa. Tästä syystä monet varmaan haluavat antaa voimakkaankin vastalauseen tämän päivän someilmiölle, luopuvat sometilistään ja karkaavat luonnon ääreen nautiskelemaan.

IMG_20170621_091716_294

Tämä vapauden ja riippumattomuuden tunne on todella voimauttavaa, kellonajalla tai millään muullakaan arkipäiväisellä asialla ei ole ollut merkitystä meihin ja se on tehnyt tästä vielä hienompaa. Ainakin me olemme löytäneet matkustustavan, joka on vienyt nämä reissaajat mennessään sillä olemme nähneet upeita paikkoja ja saaneet majoittua kauniissa maisemissa. Luontoympäristön arvoa ei voi liikaa korostaa, se tarjoaa meille monipuolisesti hyvinvointivaikutuksia ja usein jo huomaamatta.

Kaunis Suomi

Kun kaupungin pölyt karisee jaloista ja edessä on lukuisia uusia teitä ajettavana, jotka vie mitä mielettömimpiin paikkoihin. Ensimmäinen viikko reissattiin campingelämä tyylillä, käytiin nauttimassa myös Kainuun kauniista maisemista mökillä ja saa nähdä mihin uusi viikko meidät vie. Tähän väliin täytyy kyllä kehaista tätä meidän kaunista kotimaata ja kesämatkailua – ketjukahviloiden ja huoltoasemien sijaan voi pysähtyä matkanvarrella viihtyisiin tienvarsikahviloihin ja tukea samalla pienyrittäjiä. Kesällä matkailu on vuodenajan puolestakin vaivattomampaa ja on useita keinoja nipistää kukkaronnyörejä mikäli haluaa reppureissata vaatimattomammin.

Mie tykkään tällaisesta karavaanarielämästä kun kaikki tarvitsema majapaikka mukaan lukien kulkee mukana, sallien erilaiset ekstemporepäätökset.  Olen itsekin ollut yllättynyt kuinka hyvin olen saanut nukutuksi pakettiautomme perässä ja virkeänä herännyt reissulaisen elämään. Meillä on mukana oma Egg-grilli (aivan mahtava!!), välineet ruuan valmistukseen ja matkajääkaappi, joka auttaa raaka-aineiden säilymisessä. Ulkotulilla valmistetussa ruoassa maut hyppäävät esille ja kaikki maistuu vaan niin paljon paremmalta.

20170625_102606

Yksi mieleenpainuva ilmiö on reppureissaajien ja karavaanareiden yhteisöllisyys ja leppoisa reissutunnelma. Aamuisin campingin ja sen matkaajien heräillessä uuteen päivään toivotetaan iloisesti hyvät huomenet ja koiratkin saavat huomion osakseen rapsutusten merkeissä. Ihmiset ovat kohteliaita ja leppoisalla asenteella, lomalle ei kiire ja kiistely ulotu. Yhteisöllisyys lisää omalta osaltaan intoa nähdä tätä reissaajan elämää enemmänkin ja mie olen naureskellut tuntemattomien ihmisten kanssa käydyistä juttutuokioista. Reissaaminen myös opettaa ja on ollut todella vapauttavaa mennä tilanteiden mukaan ja matkustella avoimin mielin tuntemattomilla teillä, vailla tietoa majapaikasta..P.S. yhtenäkään yönä majapaikka ei ole jäänyt löytymättä, pieni epävarmuus ja jännityksessä eläminen tekee hyvää ja virkistää. Aluksi se ei kyllä virkistänyt sillä ainahan se jonkinlainen ennakkosuunnitelma lähtee rakentumaan ikäänkuin automaattisesti tai kontrollifriikki koittaa nostaa päätään ja aikataulutus voi alkaa mutta mie päätin ihan tietoisesti jättää sen kotiin tällä reissulla. Tässä on saanut käydä pientä keskustelua itsensä kanssa kilometrien kertyessä mutta hyvin on mennyt, tämä on hyvä tilaisuus oppia myös uusia asenteita.

20170625_075523.jpg

20170627_091720.png 

Toinen asia mikä on tuntunut todella hyvältä reissun aikana on se vapaus ja hyväksyminen, jonka olen tietoisesti antanut itselleni. Sanoin avokilleni reissun alkupäässä, että tällaisella reissulla kannattaa sellainen turha pinnallisuus jättää kotiin ja heittäytyä vain siihen tunteeseen, että nyt on kesäloma, tiet ja rannat kutsuu meitä ja kyllä sitä on kaunis sellaisenaan! Tarkoitan tässä sitä asennetta itseään kohtaan, en syvenny tässä kirjoituksessa enempiä kauneusaiheeseen mutta sen haluan kertoa, että on yksinkertaisesti tehnyt todella hyvää matkata pienen tavaramäärän kanssa ja nautiskella hetkistä ilman totuttuja mukavuuksia. Ok, lisätään vielä kommentiksi, että mielestäni pinnallisuus ei ole paha asia niin kauan kun se ei ala ohjaamaan pakkomielteisesti ihmisen mieltä, en viittaa tässä mihinkään lajiin tms vaan tarkoitan sitä, että ulkonäöstä ei tulisi se joka pelkästään määrittää ihmisen vaan se henkinen identiteetti loisi kauniin ihmisen yhdessä fyysisen kehon kanssa. Meillä voi olla erilaisia päivittäisiä kauneusrutiineja, joihin me ollaan totuttu joten pieni irtiotto ja uusista tilanteista selviäminen voi vahvistaa. Aina epämukavuusalueelta ei löydy sitä uutta mukavuutta eikä esimerkiksi kaikki koe samaa matkustyyliä omakseen. Kyse ei ole siitä etteikö esimerkiksi campingalueilla pääsisi peseytymään ja kulkeehan se peilikin mukana kätevästi mutta mie tein tietoisen päätöksen höllentää ylipäätään kaikkea tähän ulkoiseen kauneuteen liittyvää ja olen viilettänyt todellakin lomalaisen tunnelmissa. Itsestään huolehtiminen kuvastaa mielestäni ihmisen arvostusta itseään kohtaan ja se on siis enemmänkin kuin sallittua niin lomalla kuin arkenakin mutta mie olen halunnut tunnustella kuinka vähällä pärjään ja opinko itsestäni täällä uutta. Onnekseni minulla on rinnalla ihminen, joka jaksaa kuunnella näitä minun ajatusten leikkejä..hänellä kävisi muutoin matka pitkäksi autossa, hah!

20170625_085718

20170625_085804

Meillä on monia monia asioita, mukavuuksia joita pidämme itsestäänselvyytenä ja itse ainakin olen sokeutunut joissakin tilanteissa näille asioille. Esimerkiksi matkailualueilla on ollut suorastaan luksusta kun on aamuisin päässyt lämpimään suihkuun herättyään pakun perältä koirien seasta uuteen päivään. 

20170625_101804.png

Täällä menee hyvin ❣

 Tällainen matkustustyyli antaa myös uusia näkökulmia siihen tarpeelliseen ja tarpeettomaan materian määrään sekä asuinympäristöön. Ja toisaalta erilaiset luksus-ja hemmottelulomat siellä ytimessä ja kaupunkikulttuurin keskellä tarjoaa taas aivan erilaisia fiiliksiä ja elämyksiä – hyvät puolensa molemmissa. Näistä totutuista mukavuuksista ja itsestäänselvyyksistä: niistäkin voi vapautua. En voi olla miettimättä, että kuinka paljon tänä päivänä täytetään ja aukkoja elämässä pramealla materiaalia ja paikkaillaan vaikkapa menetettyä aikaa hienoilla tavaroilla ja tällainen ajatus minulla on tämän materia ajattelun takana. Ihmiset tykkää kauniista asioista eikä siinä ole mitään vikaa, kuin myös ei ole esimerkiksi lahjojen ostamisellakaan sillä toisen muistaminen on kaunista mutta onko raha ja materia pahimmillaan tämän päivän ihmiselle jonkinlainen egon jatke? Löytyykö yhteiskunnasta se oma paikka helpommin korkean viran, paksun palkkapussin, virka-auton ja hienon talon myötä? Rahalla kun voi ostaa valtaa ja se on ehdottomasti tämän päivän yhteiskunnan yksi suurimpia murheiden aiheuttajia. Kaiken tämän sekamelskan keskellä eläminen on saanut aikaan sen, että haluan hakeutua kauemmas kaikesta siitä hälinästä ja ihmisten sekä markkinavoimien välisistä valtataisteluista. Loman vietto voi olla myös yhdistelmä erilaisia paikkoja ja reissaamistyylejä ja tiet voivat viedä meidät vaikka maalta kaupunkiin ja takaisin maalle.

Onko teillä suunnitelmissa kotimaan matkailua tänä kesänä? Mitä mieltä olette tavaroiden määrästä ja tarpeellisuudesta?

Kaunista kesäpäivää! 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

20170621_000545.jpg

%d bloggers like this: