Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Hetki ajatuksistani

Mie olen ihastunut Hidasta elämää-sivuston hyvinvointiverkkomediaan ja aktiiviseen blogiyhteisöön, siihen ajatukseen ja asenteeseen mitä sivustolta välittyy: muun muassa hitaamman elämän asenne ja muistutukset tärkeistä perusarjen tukipilareista kuten lempeydestä ja kohtuudesta itseään kohtaan elämässä. Pyörää ei tarvitse keksiä aina uudelleen vaan me ihmiset tarvitsemme herättelyitä ja pysähtymisiä perusasioiden äärelle vauhtisokeuden napatessaan matkaansa. Viime vuosina tehokkuus ja kaikenlainen tekemisen kautta oman arvon osoittaminen sekä todistaminen ympäristölleen on ohjannut ihmisten elämää niin arjessa, harrastuksissa, opiskelu- kuin työelämässäkin mutta jokin tässä ilmiössä on muuttunut. Asioista puhutaan enemmän ääneen ja niitä tuoda julki, niin sanottuja tabuja nostellaan pöydille ja voidaan huomata niiden olevan nykyään arkipäiväisempiä ja yhdessä havahdutaan siihen kuinka moni onkaan taistellut samojen kiputilojen ja pelkojen kanssa sen sijaan, että jäisimme yksin voimaan pahoin tilanteissa. Mie saan samanlaista hyvää fiilistä niin lukemisesta, kirjoittamisesta kuin joogasta sillä inspiroidun muiden teksteistä ja jollain tapaa puhdistun kirjoittaessani ja joogatessani sillä sekä teksteihin että joogaharjoituksiin jää omia tunteitani ja ajatuksiani. Ne myös voivat viedä minua ajatuksissani uusien tai vanhojen aiheiden pariin. Se on kaunista. Aiheen ollessa oikein henkilökohtainen kuten kirjoittaessani omista häpeän tunteistani ja niiden takana piilevistä syistä olen kirjoittamisen jälkeen fyysisesti uupunut, aivan kuin olisin tehnyt raskaan treenin.  Kun eniten hävettää kaikki – oman häpeän äärellä  jutun suosio yllätti minut ja siitä tuli toistaiseksi luetuin juttu.

Koen itse usein asioiden, ajatusten, tunteiden ja oman itsen kohtaamisen olevan yhtä vauhdikasta kuin istuisin vuoristoradan kyydissä ja tämä on varsin kuluttavaa vaikkakin voi kätkeä matkallensa myös niitä vapauttavia hetkiä, pilkahduksia tarvittavasta toivosta. Jonkin asian äärellä saatan käydä vain pikaisen mutkan mutta vetäydyn ajatuksissani nopeasti takaisin koska asian kohtaaminen voi tuntua liian voimakkaalta ja pelottavalta. Mie uskon siihen, että asiat nousee luonnollista vauhtia meidän eteen käsiteltäviksi ja se on sellaista ajatusten ja egon ”leikkiä” vaikka se leikki ei tässä kohtaa välttämättä esiinny kovin positiivisessa valossa ainakaan aluksi. Mie olen kirjoittanut tänne paljonki ajatuksiani egosta ja omasta muutosprosessistani ja yksi suosituimpia kirjoituksiani aiheesta on ollut kolmisen kuukautta sitten julkaisemani kirjoitus Egolleni. Tämän ajatusten prosessin edetessä ja ajatusten siirtyessä näppäimistön kautta tekstiksi olo kevenee ja tunnen kuinka saan etäisyyttä asiaan ja tilan tuntua ajatuksiini. Kirjoittaessani positiivisista aiheista ja ajatuksista joiden takana ei ole mörköjä tunnen kuinka hyvänolon tunne kasvaa entisestään, lisäten itsevarmuutta. Se ajatusten flown mukana kulkeminen on muuten parasta, tunnen välillä perhosten lentelevän vatsani pohjassa tai kipinöiden kimpoilevan näppäimistöltä kun naputtelen tekstiä omassa kuplassani.

kuvitus1

Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?

Tämä kysymys sai minut pysähtymään. ”Mikä tai kuka olen kaikkien roolieni alla?” Ensireaktioni oli hieman hämmentynyt ja jopa puolusteleva ja mieleeni nousi ajatus ”miten niin kaikkien roolien alla?” Miehän olen kaikkien muiden tavoin oma itseni.  Summasin nopeasti yhteen, että ihminen käyttäytyy oman persoonan, oman identiteetin ja egon ohjaamana ja käyttäytymiseen usein vaikuttaa esimerkiksi ulkopuoliset tekijät ja odotukset. Mielessä heräsi kysymyksiä kuten milloin olen oma itseni, kuka se on? Onko minulla erilaisia rooleja? Meillä voi olla päivän aikana useampikin rooli, joka vaihtelee esimerkiksi ympäristön mukaan ja kuten se ”työ”minä voi erota merkittävästi ”vapaa-ajan”minästä, johtavassa asemassa työskentelevän henkilön ja kotoa löytyvän henkilö olemus vaihtelee. Tunnen myös esimerkiksi yrittäjiä joiden läsnäolo ja oleminen ei muutu ympäristön mukaan niin näkyvästi mutta ajan tässä nyt takaa ajatusta erilaisista rooleista, joita meillä voi olla esimerkiksi suojataksemme itseämme ja syitä näiden roolien takana voi olla monia. Arkipäiväisessä elämässä ihminen voi olla samaan aikaan esimierkiksi äiti tai isä, työssäkäyvä ja opiskelija. Olen kuullut usein todettavan kuinka kotona saa olla vapaasti oma itsensä, poissa muiden katseilta ja arvioilta. Me voidaan miettiä oman käytöksen takana muiden odotuksia meistä ja me voidaan itseasiassa luoda itse niitä muiden olettamuksia lisäten omaa epävarmuutta. Miltä kuulostaa ajatus siitä, että elämä kuluisi oravanpyörässä, jossa joka aamu asetetaan jokin naamio kasvoille tai hypätään johonkin rooliin päiväksi ja voidaan huokaista vasta kotona? Henkilökohtaisesti en haluaisi löytää itseäni sellaisesta tilanteesta enää ja siksi se oman minän rakentuminen on ollut tärkeää sillä koen, että pystyn olemaan läsnä ympäristöstä riippumatta paremmin kuin aiemmin ja kun minuus rakentuu vankalle pohjalle, se ei keiku vastatuulessa aivan niin holtittomasti.

Mie lähestyin tätä kysymystä omalla kohdallani siltä pohjalta, että minkälainen haluan olla ja minkälainen olen. Mie olen rohkea mutta säikähdän usein ajatuksissani jotain pientä asiaa. Olen voimakkaasti tunteella eläjä, jonka on pitänyt opetella pysähtymään päätösten edessä. Haluan kannustaa ja nykyisin kannustankin itseäni positiivisen kautta yksinkertaisesti siitä syystä, että koen saavani siitä itselleni paremmat fiilikset. Olen vuosikausia seissyt joko napit vastakkain tai aivan eri sivulla itseni kanssa ja havahduttuani siihen hyvän olon tunteeseen, jonka koin parisen vuotta sitten tehdessäni itselleni hyvä valintoja, halusin lisää sitä. Olen oppinut kääntämään negatiivisia asioita positiivisiksi ja yritän miettiä sen kautta tapahtumia elämässäni, se ei tarkoita mitään auvoista arkea mutta tämä asenne sopii minulle eräänlaiseksi työvälineeksi. Saan innostusta muiden onnistumisista enkä koe niiden olevan itseltäni pois, päinvastoin. Muiden onnistumiset kannustaa itseänikin yrittämään ja antaa tsemppiä, pitää oppia hyväksymään se oma tahti oppimisessa ja kehittymisessä, sen sijaan että vertailee muihin. Mie innostun helposti ja olen vuosikausia löytänyt itseni ahmimasta erilaisia projekteja, tässä on sekä hyvät ja huonot puolensa. Hyvistä puolista sen verran, että olen oppinut löysäämään omaa aikatauluani ilman huonoa omaatuntoa tarpeen mukaan ja se levon merkityksen sisäistäminen on ollut minulle tärkeää. Olen itsevarmempi kuin silloin joskus päälle parikymppisenä mutta tunnistan itsessäni edelleen sen epävarmuuden kasvattajan, joka koittaa haastaa minua erilaisissa tilanteissa. Olen kokenut todella myrskyisiä hetkiä, joiden olemassaoloa en ole osannut ymmärtää sillä hetkellä mutta olen oppinut luottamaan elämään sen verran, että hyviäkin asioita tulee vastaan…sanotaan, että ainoa pysyvä asia elämässä on muutos. Tämä jäi mieleeni ensimmäisen kerran kuultuani ja olen pyöritellyt tätäkin aihetta mielessäni moneltakin kannalta. Kehityksen sanotaan loppuvan liikkeen loppuessa mutta just nyt tällä hetkellä en halua elää jatkuvan muutoksen keskellä itseni kanssa vaan haluan pysähtyä hetkeksi paikalleni ja katsoa mitä tapahtuu.

kuvitus2

Lopuksi haluan vielä muistuttaa upeasta tutustumismahdollisuudesta sillä Yogobe-sivusto halusi muistaa teitä lukijoita ja te pääsette tutustumaan ilmaiseksi Yogoben monipuoliseen tuntikattaukseen 30pvn ajan! Kerron lisää sivustosta edellisessä kirjoituksessani. 

Saat koodilla MARMELAADI (ei ole väliä kirjoittaako isolla vai pienellä) Yogobe-sivustolle 30 päivän ilmaisen kokeilun tunnusten luomisen yhteydessä. Käytännössä tämä on simppeliä; luomalla tunnukset pääset kirjautumaan sivustolle ja syöttämällä annetun koodin aktivoit itsellesi kuukauden tutusmisjakson.
Pääset rekisteröitymään sivustolle tästä.
Rentouttavia joogahetkiä ❤
%d bloggers like this: