Yhdessä tekemisen meininkiä!

Tottorakan kupeessa

Eilen me kokoonnuttiin kolmen iloisen naisen porukalla Ounasvaaralle, ajatuksissa ulkotreeni. Mukaan tarttui viime viikolta tuttu pölli ja lisäksi kahvakuula sekä kävelysauvat mäkitreeniä varten. Nämä olivat hyvät treenikaverit ihanien naisten lisäksi, esille nousi hyviä ehdotuksia erilaisiin liikkeisiin joten lopputulos oli monipuolinen treeni ja mäkitreeni oli erityisen raskas ja haastava. Porukalla treenaamisessa on kannustavan ilmapiirin lisäksi  loistavaa se, että ihmisillä tulee erilaisia ideoita treenaamiseen ja niistä voi sitten muodostaa haluamansa kokonaisuuden. Kyse ei ole niinkään liiallisesta suunnitelmallisuudesta vaan ennemminkin siihen hetkeen heittäytymisestä. Treenaamisessa on aivan eri fiilis kun sen saa tehdä hyvällä porukalla ja mikäs sen mukavampaa kuin uusiin ihmisiin tutustuminen treenin kautta!

Keli oli tänään alkuillasta vaihteleva, matkan varrella ehti sataa vettäkin mutta paikanpäälle saavuttuani aurinko tuli näkyviin ja sateenkaarikin näyttäytyi meille. Täytyy muuten sanoa että kyllä tällaisessa säässä luonto näyttäytyy erityisen kauniina!

Mäkitreeniä

Me aloitettiin treenit ylämäkijuoksulla ja spurtit herätteli kivasti kroppaa, mie tein omani kevyemmin ja oon tyytyväinen siihen että en puskenut kroppaa ääripäähän vaan maltoin huomioida tilanteen. Ajatuksissa oli päällimmäisenä kuitenkin se yhdessä tekemisen meininki. Jotta itseään oppii kuuntelemaan, täytyy malttaa myös kuulostella ja tunnustella kropan vointia ja lihasten lähettämiä signaaleja. 

Kuvissa näkyy tytöt ja meidän treenien tsemppari Seppo, kotona on nyt jokseenkin väsynyt koirapoika eilisen jäljiltä.

Tämä parituntinen treeni oli kiva kokonaisuus, treenit tuovat yleensä aina jotain uutta mukanaan. Me tehtiin aluksi nousut ja laskut useaan eri tyyliin, välillä olalla kulki pölli, kainalossa kahvakuula tai sitten mentiin kävelysauvojen kanssa juosten. Näiden kierrosten jälkeen me kavuttiin ylämäkeen erilaisilla kyykkyvariaatioilla. Täytyy sanoa että oli hyvää treeniä tulevaa varten kulkeä pölli harteilla mäkeä ylös, sateen jälkeen maa oli kostea ja upottava, ja teki kulkemisesta raskaampaa. Epätaiset ja vaihtelevat maastot ovat kyllä omiaan pöllin kantoa varten.

 Mulla on jäänyt WallTraining WORKOUT-tunneilta ja kahvakuulatunneilta mieleen ne kiertoharjoittelutyyppiset treenit eli likkeitä toistetaan tietyn aikaa kunnes vaihdetaan seuravaan liikkeeseen jne. Tällainen treeni on niin mun mieleen, mie ihastuin siihen kertaheitolla! Tällä tavoin sie saat tehdä erilaisia liikkeitä nopealla temmolla ja se treenin rytmi ja syke vie siinä mukanaan.  Mie suosittelen kokeilemaan jos ei ole jo tuttu treenitapa! Mäkiosuuden jälkeen vuorossa oli lihaskuntotreeniä eli kaksi erilaista kolmen liikkeen sarjaa ja jokaista liikettä toistettiin minuutin verran. Me tehtiin aikalailla yläkroppa ja vatsa-ja selkälihaspainotteinen treeni lopuksi sillä jalat olivat saaneet jo sen oman osuudensa mäkitreenin aikana. Treenit päättyivät lankutukseen ja Sepon pusutteluun kun poika näki tilaisuutensa tulleen meidän ollessa maan rajalla, just hyvä päätös päivälle!

Ajatuksia epämukavuusalueesta

Mietiskelin eilen kotimatkalla että takana oli juuri kiva treeni, uusi tuttavuus ja porukalla tekeminen. Sinällänsä tällaisia vastaavia tilanteita tulee usein vastaan ja itsensä löytää ihmisten joukosta, sosiaalisista tilanteista yms.  Tästä ajatuksenkulku sai kuitenkin sykäyksen eteenpäin ja mie päädyin mietiskelemään, että kyllä ihmislapsi ajatuksineen ja asennoitumisineen voikin vain kasvaa. Tällä kasvulla mie viittaan jälleen henkiseen kasvuun ja siihen kuinka itseni näen, millainen minäkuva on ja siihen miltä minusta tuntuu olla itseni kanssa. Muistan vuosien takaa niitäkin tilanteita kun olo ei ollut energisin ja elämä haki sitä omaa uomaansa ja mie olin todella monessa paikassa siellä kuuluisalla epämukavuusalueella elämässäni. Mulla oli itse rakentamieni epävarmuuksien vuoksi epämukavaa olla niin yksin kuin tuttujen tai tuntemattomien ihmisten parissa ja tilanteet johtuivat nimenomaan minun itseni luomista ajatuksista ja asenteita, ennakkoluuloista ja vääristyneistä odotuksista. Tämä kaikki tuntuu nykyisin niin kaukaiselta! Mie en koe noita edellämainittuja asioita enää omakseni, ei ei ei.  Ihmisten parissa on mahtavaa olla ja kuten joku aika sitten kirjoittelinkin niin se voima on meissä ihmisissä! Epävarmuuksia ihmisillä on ja ne kuuluvatkin mielestäni elämään mutta tällaista epävarmuutta, josta edellä kerroin..sitä ei enää ole olemassa sillä siitä mie olen luopunut. Epävarmuuksia kyllä löytyy ja niistä sekä niiden kohtaamisista mie itseasiassa aloitin kirjoituksen tuossa jokin päivä takaperin, joten kuulette mahdollisesti aiheesta lisää mikäli kirjoitus valmistuu. Mie en tarvitse sellaisia ajatuksia eikä minun itse tarvitse kehitellä mitään itseäni vastaan vaan mie mie valitsen mieluummin asenteen, joka auttaa mua saavuttamaan tavoitteeni joka on elää mulle sopivaa elämää. Omaan kasvuun vaikuttaa valinnat, päätökset ja ylipäätään asioihin suhtautuminen, oma asenne kulkee kaiken taustalla ja muovaa elämää mutta myös uudet ihmiset tuovat elämään uusia asioita ja mahdollisuuksia sulle kasvaa ihmisenä.

❤ Marru