Kun löysin joogan

Syksy, ruskanvärit ja rakkautta ilmassa

Syyskuu on ollut antoisa kuukausi, olen saanut viettää aikaa läheisten ihmisten parissa ja mikäs sen antoisampaa. Viimeinen puolitoista viikkoa hujahti silmissä rakkaan isosiskon seurassa ja voi sitä lisävuosien määrää mitä tällä nauramisella ollaan kerrytetty! Lähtöhalit meni tietysti vetistelyksi, kiitos Jaana ihanista hetkistä ja muistoista! Love you!

Vietimme isosiskoni polttarijuhlia viime lauantaina ja some täyttyi jo vkonloppuna kuvista mutta  haluan jakaa blogin kautta myös muutaman muiston. Takana on unohtumaton viikonloppu ja haluan vielä tätä kautta kiittää kaikkia taustavoimia ja järjestelyissä mukana olleita.

mie ja jaana

doris

12004033_10153780645373287_7420082756709738390_n

Mie ja jooga

Sitten blogin aiheeseen: joogaan.  Jooga ei ole todellakaan ollut kohdallani rakkautta ensisilmäyksellä. Mielikuvani joogasta oli harmoninen, tasapainoinen ja kevyt, rauhallinen tekeminen kiireettä ja sulassa sovussa oman kehoni kanssa.

Ensimmäinen joogailukertani oli astangajoogaa. Olin aloittanut muutama vuosi takaperin salilla käymisen ja koitin motivoida itseäni erilaisin liikuntamuodoin. Muistan kun ilmoittauduimme yhdessä vanhan koulukaverini Annan kanssa astangajoogakurssille ja intoa puhkuen lähdimme joogasalille ensimmäiselle tunnille. Useamman syksyn ajan muistan innostuneeni joogan aloittamisesta mutta en ehtinyt ilmoittautua kursseille mukaan sillä ne täyttyivät niin nopeasti.

kuksajareinot

Ohjaajamme oli pienikokoinen, aurinkoinen tyttö, josta huokui ilo ja energisyys ja muistan kuinka hieman jännittyneenä etsi maton ja paikkani salista. Jo ensimmäisellä astangajoogatunnilla huomasin, että ensinnäkin, pohjakuntoni ei riittänyt astangaan millään. Puhkuin naamapunaisena jo ensimmäisten asanoiden kohdalla ja koitin keskittyä jännittämään esimerkiksi tutisevia käsiäni riittävästi samaan aikaan kun ohjaajamme kehoitti meitä rauhallisella äänellä rentoutumaan ja sulkemaan kaikki ikävät tuntemuksemme pois mielestämme…itse pystyin siinä kohtaa vaan ajattelemaan, että rentous ja flow on kaukana tästä kun hiki otsalla koitin pysyä perässä.

Ja tietenkin tein pikaisia silmäyksiä muihin osallistujiin ja huomasin nopeasti ettei minulle tullut yhtään sen parempi fiilis verratessani itseäni vielä muihin, mie kun näin mun varpaat mutta en yltänyt niihin ja aurinkotervehdyksetkin jäivät miltei ajatuksentasolle. Toiseksi, en päästänyt itseäni edes rentoutumaan sillä yritin vain olla yhtä notkea kuin ohjaaja ja vertasin itseäni muihin. Tähän muuten eräs joogaohjaaja ystäväni,  totesikin hyvin, että jooga ei ole notkeuskilpailu vaan hetki joogaajaa itseään varten. Kolmanneksi, alaselkäni kipeytyi kovasti sen sijaan, että olisin saanut kipuihin apuja. Jälkeenpäin ajateltuna, minun olisi kannattanut aloittaa lempeämmin.

kuksa

Tästä lyhyenä loppuyhteenvetona se, että ensimmäiset kosketukseni joogaan eivät olleet silloisen fyysisen kuntoni vuoksi positiivisimmat mutta kyseinen astangajoogakurssi kuitenkin jätti kiinnostuksen elämään mieleeni.

Kuluvan vuoden aikana olen tutustunut eri joogatyyleihin, sillä halusin löytää itselleni sopivan tyylin joogata. Mietin, että varmasti saisin apuja kieron selkäni, löysien, yliliikkuvien nivelieni ja erimittaisten jalkojeni toimivuuteen. Onko teillä muuten jotain tällaisiä fyysisiä haasteita, joita keho nakkaa teidän eteenne?

lehtiä

Olen jo bloggailun alkumetreillä kertonutkin, että tähän asti harrastusrytmini on sanellut alaselkä/lonkat, jotka ovat tuoneet lisää haastetta sekä jopa estäneet liikkumisen.  Nykyisin yksi tärkeimmistä omista treenaamistavoitteistani onkin kivuttomuus ja notkistuminen. Esimerkkinä huonoimmista aamuistani tapaus vaikkapa kenkien jalkaan laitto. On ihanaa saada kengät jalkaan niin, että pystyt kumartumaan esimerkiksi solmimaan kengännauhat, puhumattakaan sukkien jalkaan laittamisesta! Nämä perustoimet tuottavat toisinaan hankaluuksia.

Astangajooga oli tosiaan kohdallani turhan haastavaa fyysisesti joitakuita vuosia takaperin ja olisi ihan mielenkiintoista kokeillakkin nykyisellä kunnolla astangaa uudelleen. Tarkoitukseni ei ole esittää astangaa negatiivisessa valossa vaan kerron omakohtaisen kokemukseni ja joogan haastavuuden taustalla vaikuttaneita syitä. Vinkki vitosena totean, että menkää ihmeessä kokeilemaan eri joogatyylejä ja etsimään sieltä omanne!

paivankakkarat

Yin-jooga

Olen käynyt tutustunut Kunnon Paikassa Yin-joogaan ja Yin-jooga pitkine venyttelyineen sopii minulle! Erityisesti pidän Yin-joogasta sen lempeyden ja rauhallisuuden vuoksi. Lempeys korostuu siinä, että Yin-joogassa ei aktivoida lihaksia kuten esimerkiksi astangajoogassa vaan pyritään avaamaan ja notkistamaan kropasta meille tärkeitä sidekudoksia, ja vahvistamaan niveliä sekä luustoa. Samassa asanassa ollaan lihakset rentona useamman minuutin ajan ja ehdit hyvin totuttaa kroppaasi asentoihin ja ennenkaikkea keskittyä hengitykseen.

Yin-joogan ja Kundaliinijoogan kautta olen vasta huomannut hengityksen tärkeyden ja sen kuinka paljon syvemmälle oikeanlaisella hengitystyylillä pääset.

Yin-joogan kautta olen löytänyt itsestäni rauhallisen puolen, kärsivällisyyteni on kehittynyt ja maltan istua paikallani nykyisin sen sijaan, että säntäilisin täysin päättömänä paikasta toiseen. On ollut mahtavaa todeta kuinka jooga todella kehittää läsnäoloa, keskittymistä, parantaa hengitystekniikkaasi, rentouttaa ja tutustuttaa sinut vuosien jälkeen jälleen omiin ajatuksiisi.

blogi14

Mikä on sun lempi joogatyyli?

Motivoivia hetkiä, käytetään viikonloppu ihanan itsekkäästi treenaten!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

%d bloggers like this: