Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua

Kuka mie olen ja mistä haluan kertoa teille blogissani?

Mie olen 31-vuotias naisenalku Torniosta ja nykyisin asun kotikaupungissani Rovaniemellä. Elämä kuljetti minut parin mutkan ja ylä- sekä alamäkien kautta Rovaniemelle vajaat kymmenen vuotta sitten, josta löysin vuosien kuluessa sydämeni kodin avopuolisoni ja koiriemme luota. Mie olen kirjoitellut jo jonkin aikaa ajatuksiani ylös ihan vaan itselleni ja uusien elämäntapamuutosten vakiintuessa arjen rutiineiksi ja tavoiksi, sain kipinän aloittaa oman blogini. Pohdiskelen blogissani oman nykyisen, uuden elämäni kautta mistä tasapainoinen elämä minun kohdallani muodostuu ja mitä tekijöitä on oman henkisen ja fyysisen hyvinvointini taustalla.

Taustaa

Mie kerron hieman tarkemmin taustaani tähän alkuun. Innostuin liikkumisesta kun sain koiramme Romaniasta vuoden 2009 lopulla. Kaisa on ensimmäinen oma koira elämässäni, jonka kanssa yhteinen taival jatkuu edelleen. Tyttö on niin täynnä virtaa ja lataa energiaa nopeaa, joten Kaisa taitaakin olla alkuperäinen syy siihen, että innostuin lenkkipolulla kulkemisesta aikoinaan. Viitisen vuotta sitten perheeseemme tuli toinenkin seropi, Gizmo-nimeltään ja liikkuminen on senkin myötä aktivoitunut ja monipuolistunut.

Kaisa

Naistenkympin jälkeen

Toukokuu 2015

Harrastukseni ovat olleet kuitenkin vuosikausia ns. säännöllisen epäsäännöllisiä enkä ole todellisuudessa pystynyt sitoutumaan pitkällä tähtäilemällä esimerkiksi salitreenaamiseen eikä ruokavaliopuolessakaan ole ollut kehumista. Olen malliesimerkki siitä, kuinka aamu käynnistyi muutamalla kahvikupillisella ja päivän mittaan hörpin kahvia litrakaupalla. Saatoin syödä vasta illalla valtavan kokoisen aterian…ja lohturuokaa tietenkin. ”Raskas päivä tai raskas opiskelu/työviikko takana, pitäisikö hakea vaikka pitsaa”, siinä erittäinkin käytetty tekosyy. Tai vaihtoehtoisesti ”olipas hyvä päivä/viikko, pitäisikö herkutella” ja sitten sitä pitsaa hakemaan. Olen ollut kyllä kiinnostunut hyvinvoinnista, liikkumisesta ja terveellisistä elämäntavoista kauemman aikaa mutta tyydyin kuitenkin jatkamaan noita vanhoja elämäntapojani eri tekosyiden peittelemänä vuosikausia.

Muutama vuosi takaperin innostuin salilla käymisestä ja sain ajatuksiini kipinän aloittaa terveellisemmät elämäntavat. Tilasin intoa täynnä itselleni pari vuotta sitten kolmen kuukauden mittaisen ruokavalio- ja treeniohjelman ammattilaiselta, jota noudatinkin sen vajaan kuukauden… (Sori Jiipee!) Sen jälkeen aloin jo lipsumaan ruokavaliosta ja kesäloman koittaessa taisi ne terassit alkaa kiinnostamaan treeniä ja omaa hyvinvointia enemmän. Näin jälkeenpäin ajateltuna, en ollut vielä tuolloin valmis todellisuudessa sitoutumaan treenaamiseen ja ruokavalion noudattamiseen pitkällä tähtäimellä. Oli paljon helpompaa palata takaisin vanhaan, tuttuun ja turvalliseen elämään  ja perustella loputtomin tekosyin itselleni huonojen ratkaisujen valintoja. Silloin sain vielä hiljennettyä sen muutoksen äänen ja tarpeen sisälläni.

Vuodet 2011 – 2014 olivat elämässäni hektistä aikaa opintojen suhteen. Aloitin syksyllä 2011 Lapin ammattikorkeakoulussa tradenomin opinnot ja tavoitteenani oli saada tutkinto suoritettua kolmessa vuodessa siihen varatun 3,5 vuoden sijaan ja täten valmistua keväällä 2014. Valmistuin keväällä 2014 ja kevät oli melkoista rumbaa opinnäytetyön, syventävän harjoittelun ja muiden viimeisten kurssien suorittamisen parissa. Niin sanottu ”loppukiri” opinnoissa kesti mulla semmoset parisen vuotta. Ja pitihän aikaa jäädä myös opiskelujen ulkopuoliselle elämälle kuten parisuhteelle, koirille, ystäville ja perheelle.

Marmelaadi valmistuu

2014

Ruuhkavuodet verottivat

Olin niinkin onnekas, että sain heti valmistumisen jälkeen töitä samasta paikasta, jossa suoritin syventävän harjoittelun ja työsuhde jatkui vuoden 2014 loppuun saakka. Viime kesänä liikuin vielä jokseenkin aktiivisesti ja olin hetkellisesti kiinnostunut useistakin erilaisista hyvinvointiin liittyvistä asioista mutta syksyn tullessa minulla ei mukamas ollut aikaa huolehtia itsestäni senkään vertaa. Ja korostan vielä sitä, että vaikka liikuinkin aktiivisesti mutta epäsäännöllisissä pätkissä, syömistottumuksiani ei edes voinut nimittää minkään sortin ruokavalioksi. Se oli enemmänkin syömättömyyttä, kahvipaastoa ja nälän siirtämistä iltaan, jolloin jääkaapin ovi sitten kävikin koko päivän edestä.

Viime syksynä elämäntavoissani kävi tosiaan aikalailla totaalinen repsahdus, pimeän syksyn tullen ja raskaiden työviikkojen jälkeen palkitsin itseni viikonloppuisin esimerkiksi tapaamalla ystäviäni paareissa tai syömällä roskaruokaa. Liikkuminenkin jäi koirien ulkoiluttamisen tasolle ja salikortti keräsi pölyä kotona. Tämä kokonaisuus painoi mieltä mutta hiljensin taitavasti oman ääneni ja jatkoin vain elämää. Olin väsynyt ja turhautunut itseeni, vetasin aamulla vaan villatakin niskaan ja menoksi.

Marmelaadi

Lokakuu 2014

Me lähdettiin avokkini kanssa viime vuonna joululoman viettoon Etelä-Pohjanmaan kauniisiin maisemiiin. Uudeksi vuodeksi ajelimme mökille Kainuuseen jossa aika kului lepäilllen ja lähinnä nukuin siellä viikon. Kerättyäni voimia kaikessa hiljaisuudessa, mie uskalsin hieman raottaa sitä mielenkirstua, johon olin omat ajatukseni kuluneiden vuosien ja erityisesti syksyn 2014 aikana sulkenut. Kyllä veti nöyräksi ja hiljaiseksi se retki omiin ajatuksiin….

Itsensä kohtaaminen ja ajatusten herättely

Me lähdettiin loppiaisen tienoilla takaisin kotia Rovaniemelle ja päätin nähdessäni oman peilikuvani, että nyt saa riittää! Ei enää tekosyitä, ei enää ajatusten hiljentämistä vaan nyt on asioiden muututtava. Peilistä katsoi väsynyt, pöhöttynyt ja ankean harmaa Marru. Peilikuvaan katsominen herätti ajatukseni mutta ulkoista olemusta tärkeämpänä pidin sitä omaa sen hetkistä henkistä vointiani ja jaksamista. Väsynyt kuvaa parhaiten oloani. Olin väsynyt, fiilikset ailahtelivat ja kiukutti.

Mie sanoisin, että elämäni on ollut muutoksen tilassa kuitenkin jo pidemmän aikaa mutta konkreettinen herääminen omien elämäntapojen epätasapainoon tapahtui tuolloin vuodenvaihteessa 2015. Eihän se sormia napsauttamalla käynyt, vanhoista elämäntavoista on vaikeaa päästä eroon ja itseään joutuu puskemaan monillakin tavoin oman mukavuusalueen ulkopuolelle. Uudet asiat ja vaaditut muutokset pelottavat, ne ärsyttää, stressaa ja vaikeuttaa arkielämää – jos antaa mielen alkaa niin ajatella. Mie kävin alkuvuodesta todella ristiriitaisiakin keskusteluita itseni kanssa.

Marmelaadi

Tammikuu 2015

Muutos- ja oppimisprosessi pois vanhoista tavoista ja tottumuksista kohti uutta, terveellisempää, tasapainoisempaa, energisempää ja onnellisempaa elämää sai alun tammikuussa avokiltani saamasta syntymäpäivälahjasta. Sain häneltä lahjakortin fysioterapeutille, joka työskentelee myös valmentajana samalla salilla, jonne minulla on salijäsenyyskin. Mie menin sinne saadakseni apua vuosikausia kestäneeseen alaselkäkipuun. Pari kertaa käytyäni fyssarilla hieronnassa, sain häneltä intoa ja motivaatiota taas treenaamiseen ja hän teki minulle sekä koti- että salitreeniohjelmat selän vahvistamista varten. Mie hankin kotiin jumppapallon ja Triggerpointin ja tein helmi- ja maaliskuun ajan aikalailla pelkästään kotitreeniä. Kynnys lähteä salille ihmisten ilmoille oli kasvanut koska edellisistä kerroista oli jo kulunut ikuisuus..mie jatkoin kotitreenin myötä ajatustyötäni omaa asennettani kohtaan.

Lisämotivaatiota ja vahvistusta uusien elämäntapojen ylläpitämiseen minulle toi ystävän kanssa tehdyt hyvän mielen vesijuoksutreenit. Me ollaan käyty Johannan kanssa kevään mittaan useamman kerran viikossa aamu-uinnin aikaan kurvailemassa uimahallissa. Tyyli saa olla vapaa ja välillä sitä tehdään treenin kannalta ja välillä se menee enemmänkin kuviokellunnan ja saunomisen puolelle.. varsinkin jos altaassa käydään läpi loppupäivän ruokalistaa, nams! Parasta on juttelut ja yhteinen ajanvietto, eihän tämä liian vakavaakaan saa olla!

Jumppapallo ja uudet treenikengät.

Kevät oli itsetutkiskelun aikaa isolla iillä. En ole vuosikausiin ollut näin lähellä omia ajatuksiani ja näin rehellinen itselleni.

Mie sain lisäintoa liikkumisen aloittamiseen myös liityttyäni Facebookin kyykkyhaasteeseen. Otin päivittäiseksi tavaksi tehdä kyykyt käydessäni lenkillä viereisen pienen järven jäällä koirien kanssa. Mie huomasin, että pikkuhiljaa mie tein päivittäin kotitreeniä ja lenkkien yhteydessä kyykkyjä. Sen myötä mie taas aloin kiinnittämään hieman enemmän huomiota ruokavaliooni. Mieliala ja yleinen fiilis nousi kuin aamuinen aurinko! Ja olin hieman hämillänikin…mie saatoin olla tyytyväinen itseeni pitkästä aikaa kun huomasin voivani paremmin ja olin ottanut ensimmäiset askeleet kohti haluamaani muutosta. Tätä ihmistä en ollut pitkään aikaan tavannut.

Smoothie

Muutos on mahdollista, uuden elämän alku koitti kun uskalsin muuttua.

Mie näin maaliskuun alussa Facebookissa Motivire-yrityksen päivityksen, jossa mainostettiin heidän järjestämäänsä ”Kesäkroppa 2015”- valmennuspakettia. Ideana oli kuuden viikon mittainen nettivalmennus, johon sisältyi ruokavalio ja päivittäisiä kotitreenejä. Kaikessa hiljaisuudessa maksoin valmennuksen (kokonaiset 12,95€) ja pääsin suljettuun nettivalmennusryhmään.

Ajatelma

Siitä alkoi sitten virallisesti tämä matka, jota kuljen edelleen hymyssä suin. Kuuden viikon aikana löysin itsestäni intohimoisen salityären ja lenkkien pituus on kasvanut koirienkin kanssa. Mie olen oppinut arvokkaita asioita ruokavaliostani. Syön nykyisin viidesti päivässä ja päivä käynnistyy aamiaisella! Kahvinjuonnin määrä on kaiketi laskenut muutamaan kuppiin päivässä, sillä kahvia ei yksinkertaisesti tee mieli enää litratolkulla kun syön tasaisesti 3-4h välein. Vedenjuonti on erittäin tärkeä osa päivää ja nykyisin kuljetankin Dermosilin juomapulloa joka paikassa mukana. Kiitos Johanna vinkistä! Tästä silikonilla suojatusta lasipullosta vesi maistuu paljon raikkaammalle eikä siitä liukene mitään ylimääräistä kehoon, toisin kuin joistain muovipulloista sanotaan liukenevan.

Toukokuu 2015

Alla on vasemmalla minusta kuva nettivalmennuksen alussa ja oikealla sen päätyttyä. Kiloja on lähtenyt loppiaiselta n. 7kg ja senttejä vyötäröltä sekä lantiolta reilut 12cm. Paluuta vanhaan elämään ei ole, rakastan uutta, nykyistä elämääni liian paljon tehdäkseni sen suhteen kompromisseja. Fysioterapeutin kanssa jatkamme yhteistyötä valmennuksen saralla ja viemme treenaamisen seuraavalle tasolle. Odottelenkin innoissani uutta ruokavaliota ja kolmiosaista treeniohjelmaa.

Kuuden viikon muutos

Puhun ”nykyisestä” ja ”vanhasta” elämästäni sillä muutos vanhan ja nykyisen Marrun välillä on merkittävä, niin ulkoisesti kuin sisäisestikin. Olen kulkenut tässä vajaan puolen vuoden aikana melkoisen tien kivikkoineen ja auringonpaisteineen ja matka jatkuu edelleen. Ei kai ihmislapsi ole koskaan ns. valmis kulkemallaan tiellä vaan elämällä meille loputtomasti opetettavaa itsestämme. Eikä koskaan ole liian myöhäistä muutokseen, jos sitä todella haluaa! Usko itseensä ja omiin tavoitteisiin vie meidät kohti haluamaamme elämää mutta se vaan vaatii sitkeyttä, lujaa tahtoa ja ainakin omalla kohdallani lähimmäisteni tukea. Tässä onkin sopiva kohta kiittää omaa rakasta Artturiani, isosiskoani Jaanaa ja läheisintä ystävääni Piaa. Ilman teitä, teidän tsemppiä ja loputtomia kannustuksia tämäkin tytöntylleröinen saattaisi vielä tyytyä vähempään kuin mihin todellisuudessa pystyykään. Artturi oli mulle todellinen tukipilari ja tsemppari, jotta pääsin syömisrytmiin kiinni enkä lipsunut ja Pia – me ollaan vietetty varmaan puolet vuorokaudesta puhelimen päässä, jos riittääkään! Jaana on tukenut ja kannustanut minua toiselta puolelta Suomea. Elämän kokoinen KIITOS kuuluu teille rakkaat!

Niinhän sitä sanotaan, että mikään ei tule elämässä ilmaiseksi. Olen mainio esimerkki siitä, että saavuttaaksesi esimerkiksi paremman kunnon ja terveellisemmät elämäntavat, riittää kun tähtäät perukseltaan terveelliseen ruokavalioon. Ja yhdistämällä siihen riittävän määrän liikuntaa, lisäät omaa hyvinvointiasi. Mie aloin syömään enemmän ja aineenvaihdunta räjähti käsiin! Ei kait parempaa voi olla, kun saa syödä hyvällä omalla tunnolla ja paljon! Energiamäärän kasvaessa jaksaa luonnollisesti liikkuakkin enemmän. Palkinnoksi olen saanut uuden, onnellisen, tasapainoisemman ja kiitollisemman elämän.

Kunnon Paikka

Haluan korostaa, että elämässä ei ole kyse vain suorittamisesta ja ääripään tavoittelemisesta, mikä tuntuu olevan nyky-yhteiskunnassa monessakin asiassa olettamus ja vaatimus. Tämän saman näkee ajoittain myös esimerkiksi äärimmäisen tiukkojen ruokavalioiden ja treeniohjelmien kohdalla. Kehotan ihmisiä olemaan kuitenkin lempeitäkin itseään kohtaan, liian tiukat vaatimukset ja nopeat saavutukset voivat viedä sudenkuoppaan. Itseään ja kehoaan tulee rakastaa ja kunnioittaa.

Hyvinvointi koostuu monesta osa-alueesta, jotka yhdessä muodostavat tasapainoisen kokonaisuuden. Kroppa tarvitsee ravintoa jaksaakseen ja hyvinvoiva keho tukee hyvinvoivaa mieltä. Kroppa tarvitsee myös liikuntaa ja virkeä kroppa tukee virkeää mieltä.

Ajatelma

Tässä minun alkumatkani tarina ja taustoja. Matka on vasta aluillaan ja otan avosylin tulevan vastaan. Kaikki päivät elämässä eivät ole hyviä, aina ei jaksaisi salitreeni innostaa tai tekisi mieli lipsua herkkujen puolelle..silloin on hyvä pysähtyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja mieltään, mitä ne sinulle koittavat kertoa? Liiallinen ääripään tavoittelu ei ole hyväksi, herkkupäiviä pitää olla ja lepopäivien tärkeyttä ei voi liiaksi korostaa. Terveellisten elämäntapojen pitää kulkea käsi kädessä arkielämän kanssa eikä hankaloittaa sitä. Muutos ei vaan tapahdu hetkessä sillä uuden opettelu vie aikansa. Mie hiljensin ajatukseni pitkäksi aikaa. Nyt olen tehnyt itseni kanssa lupauksen, että siihen en enää sorru.

Jokaiselle on olemassa se sopiva ja oikea elämäntyyli, oletko jo löytänyt omasi? Elätkö sellaista elämää, mitä mielesi ja kehosi haluaa?

Ajatelma

Tervetuloa seuraamaan Marmelaadin matkaa kohti hyvinvointia!

Marmelaadin matkassa kohti hyvinvointia myös

Facebookissa ja Instagramissa

4 Comments

    1. Ihanasti sanottu! Ja juurikin näinhän se onkin..pitääpäs muistuttaa itseään, että hidaskin elämä on elämäntapa ja Sallittava sellainen 🙂 Sitä kun niin helposti intoutuu ja lipsahtaa ns. vauhtisokeuden puolelle. Haluan tästä elämänmittaisen matkan, joten kiire ei saisi olla ja pitäisi pysähtyä nautiskelemaankin arjen hetkistä ja läheisten seurasta.

      Tykkää

    2. Hyvin sanoit: elämänmittainen matka 🙂 Olen itse myös samassa kesähaaste ryhmässä 🙂 Blogisi kirjoitus on hyvä, kiitti 🙂

      Liked by 1 henkilö

  1. Kiitos ja mukavaa kun kuljet tässä matkassa! Olen löytänyt sellaisen asian, jonka suhteen en enää suostu tekemään kompromissejä – uusi elämä elämäntapoineen nimittäin 😉

    Tykkää

Kommentointi on suljettu.

%d bloggers like this: